index

Tässä kuvassa näkyy aika hyvin jyrsityt reunat. Tähän homma olisi pitänyt jättää, mutta toisin kävi. Oli tarkoitus viedä kaiuttimet maalautettavaksi hyväksi havaitsemaani maalaamoon (Pauli Heikkilä, Kerava), mutta meninkin maalaamaan kaiuttimet Otex-tartuntapohjamaalilla. Maalari sanoi, että heidän käyttämät maalit liuottavat pohjamaalin ja se olisi poistettava täysin maalaamisen mahdollistamiseksi. Eli nyt minun on pakko maalata kaiuttimet itse. Siistin pinnan aikaansaaminen on haastava urakka.

Kokeilin myös lisädiskanttia ihan mielenkiinnosta. Sovitus oli kutakuinkin mahdotonta, koska Jordan tosiaan toistaa 20 kHz asti enkä halunnut leikata Jordanin toistoa yläpäästä. Toinen ongelma oli se, että diskantti oli kaukana JX92S:stä, joten pienikin kuuntelu/mittauspaikan muutos muuttaa taajuusvasteen totaalisesti. Saas nähdä palaanko tähän projektiin jossain vaiheessa. Ainakin toistaiseksi Jordanin diskantti tyydyttää. Diskantin ympärillä oleva rengas on tiivistä styroksia.

Liitinpaneeli on tehty 3 mm paksusta alumiinista. Ruuvit ovat 6 mm haponkestävää terästä. Haponkestävän teräksen sävy sopii todella hyvin alumiinin kanssa. Haponkestävästä teräksestä tehdyt ruuvit ovat huomattavasti hintavampia kuin tavalliset. Biltemasta ruuvit saa edullisesti, mutta niiden ulkonäkö ei ole yhtä huoliteltu kuin ruuvikaupasta ostetuissa laadukkaissa ja kalleissa ruuveissa. Ruuvit on ruuvattu mdf levyyn eikä niillä ole metallista vastakappaletta. Tein kierteet mdf levyyn tavallisella kierretapilla ja vahvistin kierteet puuvahalla. Hyvin toimii.

Upotus on syvempi mitä kuva antaa ymmärtää. Levyn takana on 5 mm paksua neopreeni(?)kumia. Se vaimentaa värähtelyt mukavasti.

Tei paneelista ison, jotta sen takana olevaan suodinta varten varattuun tilaan pääsisi hyvin käsiksi. Tarkoituksena oli kiinnittää suodin suoraan paneeliin, mutta näyttää siltä, että en ota käyttöön suodinta.

Ylimääräinen tila kannattaa täyttää hiekalla tai hiekkapussailla. Tällöin ylimääräinen ilmatila ei resonoi ja kaiutin saa vähän lisämassaa, mikä on ihan positiivista.

Laitoin sisälle aika paljon tukia. Laskin niiden sijoitukset siten, että tukien välille jäävät "jänteiden" resonanssitaajuudet ja niiden harmoniset osuvat eri taajuuksille. Yliampuvaa? No varmasti!

Osa porukasta suhtautui skeptisesti tukien käyttöön. Osa sanoi, että ne ovat tarpeettomia, osa sanoi, että ne ovat jopa haitallisia ilman virtauksen kannalta. Asensin tuet silti.
Ompelin/liimasin tukien ympärille Hifitalosta ostamaani vanua.

Näin järeä kotelo ei kaipaa raskasmattoa värähtelyjen vaimentamiseksi, mutta laitoin sitä silti elementin takaosaan sekä kattoon ja pohjaan. Kun käytetään paksua bitumi/kumimattoa, niiden viemä tila kannattaa huomioida koteloa mitoitettaessa.

Refleksiputkeksi ostin ihan tavallista 50 mm viemäriputkeä. Liimasin sen kiinni epoksilla ja pyöristin molemmat päät niin paljon kuin mahdollista. Tähän mennessä en ole kuullut kertaakaan minkäänlaisia tuhinoita.

Tein upotuksen elementille vasta kun koko kotelo oli kasassa. Jyrsimen mukana tuli harppi, mutta se ei ole mielestäni riittävän hyvä. Tein jysimelle harpin, koska halusin, että työnjälki on niin tarkkaa kuin mahdollista. Harpin rakentaminen kesti ehkä 15 minuuttia ja se toimii todella hyvin. Suosittelen lämpimästi. Rakenne selvinnee kuvasta riittävän hyvin.

Kun upotus oli jyrsitty, porasin elementin aukon harppiporalla, joka näkyy kuvan oikeassa alalaidassa. Harppipora on erinomainen työkalu. Sillä poraa jopa muutaman millin alumiinipeltiäkin. Puun poraamisessa käytän apuna pylväsporaa (ts. teline+tavallinen pora). Paras konsti tuntuu olevan se, että nostaa kierrokset korkealle ja painaa poran kappaleeseen. Vauhti hidastuu hetkessä, jolloin pora nostetaan ylös ja kiihdytetään uudelleen. Näin pora ja terä tuntuvat kärsivän vähiten ja poraaminen on nopeaa.

Kappas, päästiin oleelliseen...

Sijoittelusta sen verran, että nyt kaiuttimet ovat 2,9 metrin päässä toisistaan ja saman verran kuuntelupaikasta. Mielenkiintoista, että kaiuttimet hakeutuivat 60 asteen kolmioon kuuntelemalla. Se siis on kaikkein toimivin sijoittelu myös näillä kaiuttimilla.

Näissä kaiuttimissa on se mielenkiintoinen ominaisuus, että niitä tulee näköjään kääntää sisäänpäin oikein reilusti. Olen käännellyt kaiuttimia silloin tällöin, mutta nyt ne näyttävät leikkaavan 1,2 metriä kuuntelupaikan etupuolella. Näin soundin balanssi ja äänikuva kuulostavat omaan korvaan miellyttävimmältä.

Kaiuttimet eivät ole herkkiä kumisemaan, mutta alakeskialueelle tulee tukkoisuutta jos seinä on lähellä. Nyt toisen kaiuttimen ympärillä on reilusti tilaa ja toinen on noin 40 cm sivuseinästä. Kun kaiuttimia soittaa yksittäin, ne kuulostavat erilaiselta. On kuitenkin mielenkiintoista, että äänikuva on tästä huolimatta erinomaisesti jäsentynyt.

Soundista sen verran, että etenkin ihmisäänet kuulostavat aivan upeilta. Oli kyse sitten naisista tai miehistä, niin soundi on kyllä harvinaisella tavalla kohdallaan.

Toinen huippupiirre on etenkin kielisoittimien toistuminen. Kieli värähtää todella aidon oloisesti ilman hifille ominaista tukkoisuutta.

Basso on kuiva ja auktoriteettia uupuu, mutta samalla se on erittäin sävykäs, tarkka ja iskevyyttää löytyy yllättävän paljon. Rumpujen iskut vakuuttavat ja kontrabasson sävyt tulevat hienosti esille. Myös monimutkaisemmastakin alapään materiaalista instrumentit on helppo erottaa toisistaan, mikä on mielestäni harvinaista herkkua. Itse koen kaiuttimen bassotoiston on miellyttäväksi. Epäilemättä joidenkin mielestä bassoa on liian vähän.

Diskantti on yllättävän siisti kun kaiutin on suunnattu sopivasti. Se ei ole helein kuulemani, mutta siinä ei ole mitään ärsyttävää ja se on oikeastaan huomaamaton. Pientä kipakkuutta olen kuulevinani silloin tällöin, mutta vain kun yritän.

Äänikuva on erinomainen. Syvyyttä löytyy enkä tarkoita tällä sitä, että ääni vetäytyisi taakse, vaan että ääni kuulostaa tulevan eri etäisyyksiltä kuten pitääkin. Myös sivusuunnassa äänikuva on erinomaisesti jäsentynyt. Instrumentit soivat järkevän kokoisina ja tarvittaessa äänikuva on jopa pistemäinen. Olen erittäin tyytyväinen kaiuttimien luomaan äänikuvaan. Ikävää, että kaiuttimien välissä on televisio yms., jotka häiritsevät äänikuvan näkemistä. Hämärässä on mukavampi kuunnella, mutta jospa taustalle avautuisi vaikka merimaisema...

Tila toistuu kohtalaisesti, mutta ei niin hyvin, mitä parhailla kuulemillani kaiuttimilla. Eräpuu kehui artikkelissaan Jordanin kykyä toistaa tilaa TL-kotelossa, mutta se ominaisuus ei ole erityismaininnan arvoinen omassa kaiuttimessani.

Ääni ei ole täysin neutraali. Tietyllä musiikilla värittymät tulevat esille. Mm. piano kuulostaa hieman oudolta. Jostain syystä tämä ei ole kuitenkaan haitannut, vaan oma lempimusiikkini soi harvinaisen nautittavasti.

Erinomaista demomateriaalia tuntuu olevan mm. Norah Jones, Janis Ian ja vaikkapa Seminaarimäen mieslaulajat. Sen sijaan heikommin toistuu järeämpi mättömusiikki kuten esim. klassinen tai vast.

Muistakaa, että kyseessä on perusmittausten puolesta heikko kaiutin, joka sattuu kuulostamaan meikäläisen korvaan loistavalta. Sinulle soundi saattaa olla karmiva pettymys. Who knows...

Jalat ja maali puuttuvat siis edelleen, mutta tarvikkeet on jo hommattu.

Kokeilin kaiuttimen kanssa erilaisia suotimia. Ostin Bacwooz:sta edullisen 1,5 mH kuristimen, 4,7 uF kondensaattorin ja muutamia vastuksia.

Kokeilin ensin Jordanin suosittelemaa kuristimen ja vastuksen rinnankytkentää sarjassa elementin kanssa. Kamalalta kuulosti. Soundi kuoli täysin. Kondensaattorin lisääminen vastuksen ja kuristimen rinnalle auttoi kuitenkin paljon.

Suodinta käyttäessä basson taso ja alimpien taajuuksien iskevyys paranivat, mutta bassojen resoluutio sen sijaan heikkeni. Esim. kontrabasso saattoi hävitä pianon alarekisterin taakse. Ehkä tämä johtui heikkolaatuisesta kelasta. Pianoon tuli kyllä lisää auktoriteettia.

Keskiäänien erottelukyky heikkeni hieman, mutta tietyillä äänitteille vokaalit saivat luontaista bodyä, joka kuulosti aika namulta. Ilmiön voimakkuuteen pystyy näköjään vaikuttamaan vastuksilla.

Ongelmaksi jäi kuitenkin edelleen transienttien hyytyminen (konkka kyllä auttoi). Kitaran kielet eivät värähtäneet ja koko keskialuetta ja diskanttia leimasi ikävä yksinuottisuus, joka ei ole kovin innostava piirre. Diskantin heleys hyytyi ja esim. peltien helähdys hyytyi aivan kuin ne olisi verhoiltu kankaalla.

Eli saldona edelleen jakosuotimeton kaiutin, mutta ymmärrän kyllä miksi joku saattaa valita jakosuotimen. Homma vaatii laadukkaat osat ja hiton monta erilaista komponenttiarvoa kokeilujen mahdollistamiseksi. Ei muuta kuin kukkaron nyörit auki ja kokeilemaan.