Jordan JX92S MLTL- kotelossa - sivu 1
Etusivulle >>
7.4.2005 lähtien
Ajatus
Tämä on nimimerkki GM:n (diyaudio.com, fullrangedriver.com foorumit) suunnittelema mass loaded transmission line kaiutin, jonka elementtinä on maineikas laajakaistainen Jordan JX92S. Elementtiä on totuttu näkemään lähinnä Konus Essense tyyppisessä transmissiolinjakotelossa, joka esiteltiin kerran Hifi-lehdessäkin (6-7/2003).
http://www.ejjordan.co.uk/systems/jx92_system.html

Transmissiolinjakotelon piirustukset löytyvät vastikään uudistuneilta Jordanin kotisivuilta:
http://www.ejjordan.co.uk/systems/jx92_system.html


Konus Essence kloonia on hypetetty DIY piireissä hurjasti ja mikä ettei - Elementti maksaa noin 160 euroa ja lopputuloksena on kaiutin, jonka kaupallinen versio maksaa 3900 euroa/pari. Houkuttelevaksi kaiuttimen tekee myös Jaakko Eräpuun suitsuttelu Hifi lehden artikkelissa ("...soinnilliset ominaisuudet yltävätkin hämmentävän korkealle.").

Yllättäen Hifi messuilla 2004 esiteltiin kaksi suomalaista kaiutinuutuutta, joissa käytettiin Jordanin JX92S elementtiä (Bacwooz ja Harrin Kaiutin). Trendikästä siis.

Elementin kehutaan pystyvän loistaviin suorituksiin pienimuotoisen akustisen musiikin kanssa. Suurempaa musiikkia toistettaessa Jordan kuitenkin tuntuu hyytyvän, joten aivan kaikkiruokainen se ei ole.

Törmäsin tähän GM:n suunnittelemaan MLTL koteloon diyaudio.com foorumilla. Harrastajat, jotka olivat rakentaneet Konus Essence kloonin rankkasivatkin tämän uuden koteloratkaisun paremmaksi. Sopi meikäläiselle, koska leveä Konus Essence ei oikein sovi kuunteluhuoneeseeni, joka on jo nyt liian täynnä hifiä. Muutin GM:n kotelon mittoja hieman ulkonäön vuoksi, mutta pidin kuitenkin poikkileikkauksen pinta-alan ja sisätilan korkeuden samana, joten periaatteessa kaiutin toimii samalla tavalla. Myöhemmin kävi ilmi, että leveämpi etulevy siistii alakeskialueen taajuusvastekäppyrää jonkin verran.
Komponentit ja tarvikkeet
Kuten kuvasta näkyy, kaiutin on keskeneräinen, mutta ajattelin raapustaa jutun siitä huolimatta. Kaiuttimesta puuttuu enää pintamaalaus ja jalat, mutta en ole malttanut ottaa kaiutinta pois käytöstä viimeistelyn ajaksi.
Jordan JX92S elementin ostin Kruunuradiosta, jossa olin käynyt jo aiemmin kuuntelemassa Konus Essence kopioita. Elementeillä on hintaa 165 euroa/kpl.
http://www.kruunuradio.fi
Pitäisi kehittää jostain siistit ruuvit elementille. Kuvassa näkyy normaalit kipsilevyruuvit.
Sisäiseen johdotukseen valitsin QED:n Silver Anniversary johdon, joka on mielestäni erinomaista hinta/laatu suhteeltaan. Sen johtimet ovat hopeoitua kuparia ja eriste LDPE:ä eli ilmeisesti jonkin sortin teflonia. Kaapeli on ohutta, mutta melko jäykkää:
http://www.qed.co.uk/cables/speaker/silver.html

Ostin kaapelin Highend Studiosta. Kaapelin hinta on pumpannut liikkeessä ylös alas miten sattuu. Aluksi se taisi maksaa noin 10 euroa, sitten 12,5 ja nyt 7,5 euroa/metri. Ihme häsläämistä.

http://www.highendstudio.fi
Aika monien on vaikea ymmärtää, että audiolaitteiden suunnittelussa voi olla muitakin näkökohtia kuin äänenlaadun optimointi mahdollisimman pienin kustannuksin. Myös estetiikka ja mielikuvat ovat usein vahvassa roolissa laitteita suunniteltaessa. Näin ainakin minun kohdallani. Niinpä mm. naparuuvien valinta oli melkoisen helppoa - WBT:ä sen olla pitää.
Ostin naparuuvit 35 euron hintaan Hifitalolta. Kunhan käyn tarkistamassa Lottokuponkini ja pokkaamassa jättipotin, niin hommaan noita liittimiä ison kasan kuunteluhuoneen naulakoksi :-)

http://www.hifitalo.fi
Rakensin kotelon 22 mm mdf levystä, jonka ostin paloihin sahattuna Starkilta. Muut kuin 90 asteen kulmat sahasin itse.

Halusin tehdä koteloon viisteistä ja maalata pinnan, joten mdf oli ainoa järkevä materiaali tähän hommaan. Koivuvaneri on huomattavasti jäykempää ja kevyempää kuin mdf joten se on parempaa resonanssien kannalta. Kevyt ja jäykkä materiaali resonoi korkeammilla taajuuksilla ja resonointi on helppo saada kuriin. Raskas materiaali sen sijaan resonoi matalammilla taajuuksilla ja resonoinnin välttäminen edellyttää suurempaa ainevahvuutta, jolloin massa kasvaa edelleen ja värähtelytaajuus laskee jne.
Tuin kotelon erittäin hyvin, joten luotan vahvasti siihen, että kotelo on resonoimaton.
Piirustukset
Suunnitelmassa on oleellista ilmatilan korkeus, poikkipinta-ala, refleksiputken pituus ja elementin sijoittuminen korkeussuunnassa.

Alkuperäisessä kotelossa etulevy on jonkin verran leveämpi, joka nostaa hieman alakeskialueen tasoa, mikä saattaa olla ihan positiivista. Lisäksi sisämitat ovat sellaiset, että sisäiset seisovat aallot eivät osu samoille taajuuksille.

Leveämpi etulevy lisää myös hieman suuntaavuutta. Omassa kaiuttimessa tämä puoli on aika hyvin hanskassa. Äänikuva on erinomainen, eikä pienet kuuntelupaikan muutokset haittaa vaan äänikuva pysyy kuosissa vaikka pää ei olisikaan naulittuna sweet spottiin.

Jos on mahdollista sovittaa huoneeseen vähän leveämpi kaiutin, niin suosittelen alkuperäistä suunnitelmaa.

Erilaisia kotelovaihtoehtoja kokeilleet ovat todenneet, että vielä parempi ratkaisu olisi pitää etulevy saman kokoisena, mutta tehdä kaiuttimen poikkileikkauksesta kolmion mallinen siten, että kaiuttimen leveys kaiuttimen takaosassa on suurin piirtein nolla.  Tällöin kaiuttimen sisälle ei muodostu käytännössä lainkaan seisovia aaltoja. Kaiuttimen sisäiset seisovat aallot eivät ole normaalisti ongema, koska kotelo täytetään yleensä vaimennusaineella. Tätä kaiutinta ei täytetä vaimennusaineella. Itsellä on vaimennusainekokeilut kesken, mutta tällä hetkellä vaimennusainetta on vain kotelon yläosassa, elementin takana olevassa seinässä sekä tukipalikoissa.

Kun kotelosta tekee kolmion mallisen, kotelosta tulee niin syvä, että refleksiputki mahtuu etulevyyn. Omassa kaiuttimessa refleksiputki on pohjassa ja alaosassa on vino levy. Alaosalla ei ole sen kummempaa funktiota. Se korottaa elementin korvien tasolle ja suuntaa refleksiaukon eteenpäin. Mitään bassoja muokkaavaa vaikutusta sillä ei pitäisi olla.

Refleksiputken molemmat päät tulisi pyöristää tuhinoiden välttämiseksi. Omassa kaiuttimessa pyöristystä on vain vähän, mutta en ole huomannut mitään tuhinoita. Itse käytin hieman ohuempaa viemäriputkea ja mitoitin pituuden uudelleen jollain netistä löytyneellä laskurilla.
Jyrsin kaapelille uran, joten sain vedettyä sen tiiviisti alaosasta itse kotelon sisälle. Liimasin kaapelin kotelon kylkeen, jotta se ei missään tapauksessa alkaisi rämistä koteloa vasten.
Jatkuu seuraavalla sivulla >>
Sivulle 2 >>
Rakentamisessa ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Käytin laadukasta puuliimaa ja hillitöntä määrää puristimia (>16?). Ruuveja en käyttänyt, koska ruuvin kannat tahtovat tulla näkyviin ajan myötä vaikka kuinka kittaisi. Myös polyuretaaniliima ja epoksi ovat erinomaisia liimoja kotelon rakentamisessa. Tässä yksi mitäänkertomaton kuva.