Nuuksion Inkkarit 7-9.7.2006



Avokanottimelonnan peruskurssi viikonloppuretkenä Nuuksiossa. Paikka on valittu sellaiseksi, missä avokanootti on parhaimmillaan. Pyritään Merimelojat ry:n jäsenille lisäämään oikeaa tietoutta avokanooteista ja avokanoottimelonnasta. Erittäin suositeltava melontaohjaaja/opas koulutukseen pyrkiville tai sen jo hankkineille. Myös melontakouluohjaajat ja apuohjaajat ovat kohderyhmänä. Pää- ja apukouluttaja avokanoottiyhdistys ry:stä.
Kurssille on 12 paikkaa ja alustava kurssimaksu on Merimelojien jäsenille 35 euroa ja ei jäsenille 65 euroa. Merimelojien kurssimaksuun sisältyy koulutustuki. Merimelojien jäsenien ilmoittautumisia otetaan vastaan. Ei jäsenet voi kysyä vapaita paikkoja kesäkuun alusta lähtien.
Tarkat suorituspaikat Nuuksiossa ei ole vielä valittu.
Kokoontuminen vajalla 7.7.2006 klo 17. Peruskurssin aikana majoitutaan telttoihin Nuuksiossa, suorituspaikkojen läheisyydessä. Mukaan retkeilyvälineet ja asianmukainen vaatetus. Kurssiin sisältyy reskutusharjoituksia, joten vaihtovaatteet mukaan vesitiivisti pakattuna kuten retkillä yleensäkin. Lopetus 9.7.2006 Illalla.

Alustava Reitti: Nuuksio

Tiedote 8.4.2006 Muutoksista kurssin maksuissa.


Avokanoottikurssin osanottajamaksu halventunut merimelojien jäsenille. Hallitus on päättänyt tukea merimelojien jäsenille avokanootti koulutuksen kustannuksia. Merimelojien jäsenille kurssi maksaa nyt 35 euroa, ei jäsenille 65 euroa. Kurssin koulutuskustannuksen tuen ehtona on, että kurssille osallistuu vähintään 6 maksanutta merimelojien jäsentä. Pelkästään Merimelojien ilmoittautumisia otetaan vastaan toukokuun loppuun asti. Kesäkuun alussa tarkistetaan kurssin toteutuminen. Mikäli kurssi toteutuu kesäkuun alusta lähtien otetaan kursille myös ei jäseniä.

Kurssin alustava sisältö:
- Kanoottityyppien -materiaalien, melojen ja varusteiden esittely
- Kanootin kantaminen, kuljetus autolla ym. käsittely

- Sileän veden perusvedot kaksikossa (suoraan melonta, peruutus, kääntyminen, kanootin pyörittäminen paikallaan, sivuttain siirtyminen)

- Tuulimelonnan alkeet
- Pelastautuminen ja turvallisuus

Opetus tapahtuu pareittain. Melojille opetetaan sekä keula, että perämelojan työt, joten he joutuvat vaihtamaan paikkaa välillä.


Avokanootin käyttö ja sudenkuopat



Avokanootin käytöstä on kajakkimelojien piirissä virheelisiä käsityksiä. Tämä johtunee paljolta siitä, että "jotkut kaverit" ovat kokeilleet kerran tietämättä miten avokanoottia tulisi käyttää ja sellaisilla välineillä, joita kokeneet harrastajat välttelevät. Varsinaisia avokanoottimelontaa harrastavia on suomessa korkeintaan muutama sata, kirjoittaja laskee kuuluvansa tähän joukkoon. Pyrin tällä kirjoituksella hieman raottamaan avokanoottiharrastajan näkökulmaa.

Avokanootit ovat avonaisia retki-, joki- ja koskimelontaan suunniteltuja kanootteja, joita melotaan yksilapaisella melalla. Avokanootin vahvuuksia ovat suuri kantavuus, monipuolisuus ja käyttöominaisuuksien joustavuus sekä käytön vaivattomuus. Avokanootti on parhaimmillaan rauhallisilla joilla koskiluokkaan II asti ja pienillä järvillä. Melontafriikeille avokanootti tarjoaa ainakin samat mahdollisuudet melontatekniikan kehitämiseen kuin kajakkikin. Avokanootin kutsuminen intiaanikanootiksi juontaa juurensa amerikan alkuperäiskansojen kutsumisesta intiaaneiksi. Intiaaneille avokanootti oli tärkein kulkuväline. Yhä tänä päivänäkin monet alkuperäiskansat käyttävät avokanooteiksi luokiteltavia melontavälineitä. Virallisempia nimiä ovat mainittu avokanootti, kanadalaiskanootti ja kilpapuolella tunnus C. Avokanootteja pidetään usein "aloittelijan vehkeinä" ja totta toinen puoli. Avokanootilla pääsee eteenpäin vähäiselläkin melontatekniikalla. Toisaalta rapakon takana sanotaan "Half The Paddle, Twice The Paddler" eli puolikas mela - tuplasti melojaa. Silloin kun mennän virtaavaan veteen tai tuuliselle osuudelle nousevat melontataitovaatimukset huomattavasti.

Yksilapainen mela. Yksilapaisen melan suurimpia apuja metsästäjälle ja kalastajalle on äänettömyys. Olen jokia pitkin melomalla avokanoottilla päässyt paljon lähemmäksi arkoja luonnoneläimiä kuin mihin olisin kajakilla päässyt. Sen lisäksi asuntoalueella on ollut joskus hauskaa päästä seuraamaan, mitä ihmiset puuhailevat takapihoillaan, ilman että välttämättä ovat huomanneet ohimenoani ollenkaan. Yksilapaista melaa käytettäessä ei kädet ja vartalo käytännössä kastu ja melominen on hauskaa kylmälläkin kelillä kun normaalit hanskat riittää ilman sormien kangistumista. Aloittelijan harrastus into lopetetaan tehokaasti kun alussa eteen työnnetään yli 900 g painava alumiininen tai puinen mela. Itse olen niistä luopunut ja kevein hiilikuitumelani painaa 301g ja painavin omatekoinen ergonominen tehomela noin 800g. Avokanootilla on melontaliikkeitä, joita kajakkimeloja ei tunne, kuten j- ja c-veto, sekä kampeamisvedot. J-veto on yksilapaisen perusveto ja se tulee opetella heti alussa oikein. Itse opiskelemalla j-veto menee helposti väärinpäin, jolloin se toimii vai toiseen suuntaan kaartaessa. Perusvetojen kohtalaisen oppimisen jälkeen huomaa että nekään eivät riitä, vaan pitää osata muunnella erilaisia melanvetoja. Kajakilla koskimelojallekin voi tulla tilanne, jossa hän onkin yllättäen yksilapaisen melan kanssa keskellä kosken kuohuja.

Avokanoottimelonta kaksikkona on tiimityötä. Kajakkia soolona melonut ei tiedä mitä tiimityö merkitsee. Roolit ja tehtävät eivät ole tiedossa, joten seurauksena ilman tätä on väittelyä. Väittelyä ei vähennä kanootin luontainen kääntyminen siihen suuntaan mihin takameloja meloo, lisättynä väärällä painotuksella ja tuulen vaikutuksella. Tämän kokemuksen jälkeen ei monesti toista kertaa kokeilla. Tämän voi alussa vain välttää jakamalla roolit ja tehtävät, ymmärtää painopisteen ja tuulen vaikutus, sekä kommunikoitava hyvin. Kanootissa nämä tehtävät jaetaan melontapaikan perusteella. Kokemuksen ja tekniikan karttuessa kommunikointia tarvitaan enää vähän, koska takameloja näkee mitä etumeloja on tekemässä hetkessä. Tiimityöllä kanootti on todella kätevä kääntymään ja kääntyy osaavilla melojilla 180 astetta kahdella vedolla (virtaa apuna käyttäen olen onnistunut yhdelläkin). Ohjauksen kannalta kanootin päissä melomisella on ratkaiseva merkitys verrattuna kajakin keskellä melomiseen. Tämä tiimityö on tärkein syy, miksi avokanoottikurssia tarvitaan. Tarkemmat ohjeet melontaan avokanootilla löytyy avokanoottiyhdistyksen sivuilta melontavinkki.

Avokanoottien vuokraajat suosivat leveitä ja painavia kanootteja, jotka eivät yleensä harrastalle kelpaa, koska ne ovat hankalia käsitellä ja paljon hitaampia kuin ulkolaisvalmisteiset kanootit. Tyypillisen vuokrattavan retkikanootin leveys on yli 90 cm ja painaa yli 35 kiloa. Omani on 84 cm leveä ja painoi ostettaessa 28 kg, nyt täysin varustein alle 30 kg.

Jokia pitkin pääsee tutustumaan mm.erämaan ja maalaiselämän läpileikkaukseen. Muistuunpainavia ovat olleet melonta Kauhajoessa, jonka leveys on keskimäärin 3-4 metriä. Kun lehmälauma juoksee laitumen toiselta puolen ihmettelemään menoasi puuskuttaen ja jarruttaa 2 metriä ennen sinun joessa olevaa kanoottiasi. Kun joella sorsat lähtee edestäsi lentoon, voit virittää kameran vamiiksi, koska ne tulevat eteesi uudestaan noin 200 metrin kuluttua. Nämä eivät ole niitä city-lintuja, jotka karkaavat vasta metriä ennen kajakkia vaan oikeita luonnon lintuja. Kolmannannen tai neljännen kerran jälkeen ne joko sukeltavat tai tajuavat lentää taaksesi, tai sitten niiden reviiri loppuu siihen. Hienoja paikkoja ovat olleet melonta kirkkaassa joessa, jossa ei näy merkkejä ihmisen jäljistä, kun ollaan hieman kauempana teistä. Puut taipuvat joen ylle kuin holvikaariksi ja olo on kuninkaallinen. Suomessakin riittää jokia ja pikku järviä koluttavaksi avokanootilla niin paljon kuin viitsii.

Ei peräsintä, ei evää. Avokanotisti ei niitä noraalisti tarvitse. Taas on yksi helposti rikkoutuva osa vähemmän. Avokanoottimeloja ei ole sidottu tiettyyn paikkaan kanoottia. Painon siirrosta on paljon hyötyä. Kajakkimelojan matka joella tyypillisimmin katkeaa kun eteen tulee puu poikkipäin vesirajassa. Kajakki ei kulje yli, mutta avokanootilla pääsee yli kun hieman siirtää painopistettä kanootissa. Kaksin kanootilla liikkuessa se on nopeasti tehty ja matka jatkuu kun kajakkimeloja etsii rantaa mistä pääsee maihin ja kantaa kajakin puun toiselle puolelle. Seuraava puu voi olla jo 100 m päässä. Silloin kajakkimeloja kääntää suunnan takaisin lähtöpisteeseen turhautuneena ja avokanoottimelojan into vaan nousee kun eteen tulee pieniä korkeintaan I luokan koskia, joita suomen joet pääosin ovat. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä muistuttaa mieliin koskimelojien opetukset tai ainakin sen, että virtaavan koskeen ei mennä, jos ei näe sitä loppuun asti. Melontareitin opastusta kannattaa kunnioittaa, tosin tilanne joessa vaihtelee suuresti virtaavan veden määrän mukaan. Sama joki voi keväällä tulvien aikaan oli ihana kokemus, mutta keskikesällä melontakelvoton. Avokanootti vaatii kunnolliset lisäkellukkeet ainakin avomerellä ja koskissa (koskivarustus, melonnan turvallisuusohje ja kanootit nurin). Virtaavissa paikossa tarvitaan usein hyvää melontatekniikkaa, että päästään kurkkaamaan sen hasteellisen kurvin taakse. Myös puiden ja matalien siltojen alitus on kanootilla helpompaa kuin kajakilla. Jotkin joet ovat näitä pieniä esteitä täynnä, jossa ne ovat avokanoottimelojalle haaste, mutta kajakkimelojalle stoppari. Se käsittely, joka aiheuttaa kanootin pohjaan muistoksi jäävän naarmun, todennäköisesti tekisi lasikuitukajakista melontakunnottoman.

Hidasta menoa ja saa odotella. Huippunopeuksissa avokanootisti soolona jää varmasti toiseksi, mutta tilanne on toinen kun matka on pidempi tai avokanootissa on kaksi melojaa. Yksin meloessa osa voimasta menee hukakkaan melanvedon kääntymismomentin ansiosta. Kaksikkona avokanoottia meloessa tämä kääntömomentti on paljon pienempi. Avokanootista saa eväät esille ja pakattua nopeasti, kun pakkaus on helppoa. Varsinaiseen ruoan valmistukseen ja nauttimiseen jää enemmän aikaa. Mukaan voi ottaa korillisen juotavaa, ettei tarvitse kuivin suin olla tai kunnolliset rantatuolit ja pöydän. Mukaan voi ottaa sellaista, mistä kajakkimeloja vain haaveilee. Tauko vesillä, taukopaikalla voi mennä selälleen kanootin pohjalle tai nostaa jalat lepäämään, pelkäämättä kaatumista.

Aukkopeite puuttuu. Ei tarvitse esitellä rusketusrajoja ylä- ja alavartalossa, koska alavartalokin saa aurinkoa kesähelteillä ja tuuletus pelaa. Rannalla voi käydä niin usein kun huvitaa, ilman että siihen kuluu hirveästi aikaa ja vaivaa. Kylmällä kelillä kumisaappaat mahtuu hyvin jalkaan ja niillä pääsee melkein aina rantaan kuivin jaloin. Rantautuminen on paljon helpompaa kun voi nousta rantaan mistä kohdasta kanoottia tahansa.

Ankkuri. Tuntematon välinen kajakkimelojalle. Avokanootilla on helppo kalastaa. Jos löytää hyvän kala-apajan laskee varovasti ankkurin veteen ja nostaa vonkaleet kanoottiin. Ankkuria voi käyttää apuna myös rantautuessa pehmeään jyrkkään rantaan, jollaisia on joessa useasti. Itse harrastan vetokalastusta paljon ja se toimii todella hyvin. Äänetön veturi yhdistettynä oikeaan leppoisaan nautiskeluvauhtiin noin 2-4 km/h tekee siitä erinomaisen pelin vetokalastukseen ja sorsastukseen. Näissä harrastuksissa tukevuus on etu. Samoin kalan operointi kanootin pohjalla on huomattavasti helpompaa kuin kajakissa.

Koira tai lapset mukaan. Koira liikkuu avokanootissa mukana helposti, eikä siitä ole haittaa. Samoin pienet lapset voi ottaa mukaan retkelle, kunhan vain on hankkinut oikean kokoiset pelastusliivit. Jos lapset haluavat meloa, ei heille kannata työntää eteen isoa painavaa melaa, koska se tappaa innon tehokkaasti. Mielummin antaa käteen pienen kepin, jota voi vedessä uittaa. Lapsille pitää olla ehdottomasti kevyt oikean kokoinen mela melontaan.

Melonta asentoa voi avokanootissa helposti vaihdella. Remmi-istuin tuntuu mukavimmalta, se ei hiosta ja myötäilee pehmeästi muotojasi. Mikäli kuitenkin haluat lisää tehoa melontaan voi polviasentoa suositella. Polviasennossa voit kiertää vartaloasi enemmän ja käyttää jalkalihaksiakin enemmän melontaan. Polviasennossa meloessa kannattaa polvien alla olla kuitenkin jonkinlaiset pehmusteet.

Avokanootin huonoja puolia ovat isompi tuulipinta-ala ja kovassa aallokossa veden sisäätulo, minkä vuoksi se ei avomerellä ja isoissa koskissa voita kajakkia. Eipä koskikajakkejakaan ole Skörvössä nähty, koska ne on viritetty ihan toiseen käyttötarkoitukseen kuin avomeriretkeilyyn. Ei siis ole järkevää arvostella kajakin/kanootin ominaisuuksia vain yhdessä käyttötarkoituksessa, johon sitä ei ole suunniteltu. Isosta tuulipinnasta johtuen avokanootilla merellä meloessa huomaa nopeasti, mikä on sorto ja miksi kovalla vastatuulella tarvitaan luovimista. Merellä avokanootin selviytymis mahdolliset ovat pääosin riippuvaisia melojan taidoista. Se sää (lähinnä tuuli), mikä estää aloittelijoita pääsemästä laiturista pois, on kokeneemmalle opettavainen harjoitussää.

Kun on harjoitellut avokanootilla ja siirtyy kajakiin on nämä opit pääosin siirrettävissä, jolloin melonta kajakillakin on helpompaa. Kampeamisvedot voi kajakilla unohtaa, koska se johtaa uimiseen kajakilla.

Tomi Kallio-Könnö



Tiedustelureissu I 7.8.2005 (Tomi Kallio-Könnö, Rauli Rautavuori ja Stella koulutettu kajakki/Inkkarikoira)
Reitti Veskolan pitkäjärvi pohjoisosa (ihan pohjoisosassa liikkumiskielto.)-Pääskyslahti-Karhulahti. Kanootin raahaus tielle pyörillä. Tietä pitkin Kattilajärvelle. Kattilajärveltä pieni maaylitys Vääräjärvelle. Etsittin reittiä Urjalle, mutta ei hoksattu pohjoisosassa olevaa tietä. Muuten ihan pusikkoista tai maastoesteitä. Vääräjärveltä takaisin Kattilajärvelle. Pyörillä takaisin Veskolan pitkäjärvelle. Sarvvikissa käytin toteamassa hyvä autoista nousupaikka. Takaisin pohjoisosaan veskolan pitkäjärveä. Kanootti autoon ja Kaitalammen kierto. Melonta Matka noin 17 km.

Testattin kaksikkona huippuja retkilastilla, jolloin keula nousi oman aallon päälle. Valitettavasti GPS oli löyhässä kiinni ja saimme epäuskottavia huippunopeuksia. Keskivauhti noin 7,5 km/h. Royalex runko antoi peräksi kovassa vauhdissa niin pohjasta kuin kyljestäkin, joka hieman varmasti hidastaa vauhtia.

Veskolan pitkäjärven kalliotKattilajärven ja Vääräjärven kannas
Kattilajärven ja Vääräjärven kannasVääräjärvi pohjoispää


Tiedustelureissu II 25.9.2005 (Tomi Kallio-Könnö, Rauli Rautavuori ja Stella koulutettu kajakki/Inkkarikoira)
Reitti Poikkipuolinainen ympäri, Salmijärvi ympäri ja Bodomjärvellä käytiin katsomassa Matalajärven ojaa. Melontamatka yhteensä 25 km. Poikkipuolinaisessa oli hyvä maksullinen leirintäalue, keittokatos, wc ja hyvä uimaranta. Vesi ei ollut kuitenkaan yhtä puhdasta kuin tiedustelureissu I järvillä. Paluumatkalla Poikkipuolinaisen aallokossa osa vedestä pyrki sisään kanoottiin vastatuulessa etumelojan kohdalta. Vaihdettiin painolasti taaemmas, jolloin ongelma hävisi. Salmijärvellä oli hienoja kallioita ja isohko saari. Tuulet eivät oikein Salmijärvelle päässeet puhaltamaan. Lopuksi käytiin surffaamassa Bodomjärvellä ja mentiin palanmatkaa ojaa pitkin golf kentälle asti. Matalajärvi näytti pusikolta ja palattiin golfkentältä takaisin.

Poikkipuolinaisen paratiisi Salmijärvi Salmijärvi


Tiedustelureissu III 29.10.2005 (Tomi Kallio-Könnö, Rauli Rautavuori, Katri & Marjo Malmström)
Reitti Saarijärvi, 100 m maaylitys, Sarkkinen, 10 m maaylitys, Suolikas ja sama takaisinpäin. Hienoja erämaajärviä ja kirkasvetisiä kaikki. 100 m maaylitys oli kaikista raskain kohta reissulla. Suolikkaan pohjoispäässä bongattiin ensijäät ja rannoilla oli lunta. Melontamatka yhteensä noin 11km. Vaikka tuuli oli merellä 12 m/s ei se nuuksiossa pikkujärvillä tuntunut paljon haittaavaan. Suuret korkeusvaihtelut pitävät tuulet kurissa. Merelle en tuolla kelillä olisi lähtenyt vesille.

Maaylitys takana ja tasataan pulssia Suolikkaan jäänmurtajat Tauko Sarkkisen ja suolikkaan välissä. Suolikas eteläpää Malmström kaksikko vauhdissa
Tiedustelureissu IV 2006 2.7.2006
Kävin tutkimassa Nuuksion pitkäjärvestä lähtevän joen ja tieyhteydet sinne. Samoin kiertelin autolla Nuuksiossa noin 150 km. Velskolan Pitkäjärvelle pääsy oli estetty kevään aikana aidoin. Samoin tarkistelin missä turistit ovat, puutilanne yms.


Nuuksion Inkkarit 7-9.7.2006

Pääkouluttaja: Jaakko Mäkikylä (avokanoottiyhdistys ry:n puheenjohtaja)
Apuohjaaja: Tomi Kallio-Könnö (avokanoottiyhdistys ry:n jäsen)

Muut osannottajat 8 kpl kokeneita kajakkimelojia.

Tonnareille kilometrit yht: 25 km
Pe 5 km (Kattilajärvi)
La 11 km (Kattilajärvi + Vääräjärvi)
Su 9 km (Brobackaån joki 7,8 km + 1,2 km Nuuksion Pitkäjärvellä) + 1,3 km purjehtien

Kanoottikalusto :

Valmistajamallipituus(jalkoina)huommyyjä suomessamateriaali
Rainbow Apache 16 (mad river explorer 16 varustein) Bear&Water Royalex
Mobil AdventureProspector high line16Welhonpesä Royalex
WelhonpesäWinkkari17WelhonpesäPolyeteeni
Mad RiverHorizon17Bear&waterRoyalex
WenonahSolo plus16.6North West ImportRoyalex
BellYellowstone solo 14WelhonpesäRoyalex

Melat:
- 22 kpl erilaista. Hyvin kattava otos erilaisista avokanootti melatyypeistä.
Jaakon melat
Neljä itse rakennettua melaa ja vertailukohtana vuokraamokalusto alumiinimeloja.
Opetus:
Pe:

La:

Su:

Kurssi Diplomi: Avokanoottiyhdityksen melontakurssi
Kajakkimelojan avokanoottiperusteet


Millaisen melan haluan? Joella on yllätyksiä Purjehdusta
Palaute kurssista on ollut hyvää. Lisäkuvia Kuvablogissa.

Lisää tietoa kanooteista niiden valinnasta ja malleja löytyy täältä. John Winters writings. Jos nyt olisin tekemässä stripperiä olisi se malliltaan Winisk.

Muutettu 21.1.2007