![]() |
| kissat näyttelyt koirat galleria ylläpitäjä muistoissa linkit/-ä vieraskirja |
|
Nipsu
saapui meille 1999 syksyllä 4 kuukautta vanhana veijarina. Pikku kissa
hyökkäsi milloin mistäkin jalkoihin ja silloin ei naarmuilta säästytty.
Poika oli aina valmis toimintaan, pyydysti varpaita, hajotti lapasia ja
illat lutkutti korviani. Pienenä ei tietenkään malttanut pysyä sylissä ja
pari kertaa poika onnistui livahtamaan omille karkureissuilleen, joilta se
kerran palasi musta kolli kintereillään. Nipsu on oikein hellunen kotikissa
uros, joka leikkautettiin kastraatiksi 3-vuoden ikäisenä pojan ruvettua
kuseksimaan kukkapurkkeihin. Varsinaista merkkailua katti ei harrastanut,
mutta kai se tuntui kivalta kun oli multaa varpaiden välissä. Hipsutin on leikkisä katti, joka tykkää olla sylissä ja rapsuteltavana ja olipa syli kenen tahansa poika ratkeaa lähes poikkeuksetta kehräämään intensiivisellä äänellä. Sylistä on erittäin harvoin kiire pois. Vieraista ei poika kovin välitä vaan katoaa monesti nukkumaan omaan rauhaansa tai tulee keimailemaan, juttelemaan ja kerjäämään kaikilta vierailta ruokaa säälittävästi naukuen. Ruoka maittaa Nipsulle erittäin hyvin. Poika on lähes kaikkiruokainen ja ruokaa se kerjää jatkuvasti, vaikka olisi juuri syönyt. Nipsu on myös erittäin näppärä ruokavaras, se hiippailee salakavalasti Masin lautaselle ja hotkaisee sapuskat parempiin suihin heti kun lautanen jää hetkeksi vahditta. Tämän katin motto voisikin olla: "Kaikki mikä on lautasella, on syötävää". Tyhmäksi ei toki voi Nipsua haukkua. Katti osaa tehdä temppuja makupalojen eteen ja on nopea oppimaan, jos vain kouluttajalla itsellään olisi tarpeeksi mielikuvitusta erilaisten temppujen opettamiseen. Istuminen ja maahan -temput onnistuvat hyvin, ja kun nostan käden ylös ja sanon "Jou" Nipsu nostaa tassuaan tai koskettaa kättäni. Viimeisempänä Nipsu on oppinut antamaan tassua pyynnöstä. Nipsu on oppinut kaikki temput vasta 4-7 vuoden ikäisenä. Joten jos joku innostuu kissaansa opettamaan, voin sanoa, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. Kynsiä leikatessa Nipsu käyttäytyy yleensä mallikelpoisesti, mutta tietenkin joskus kiukuttaa, silloinhan homma meinaa aina mennä tappeluksi. Laitan Nipsun hampaisiin silloin tällöin Aptusin Bucacatia ja senkin poika antaa tehdä mukisematta vastaan. Ulkoilua harrastamme erittäin harvoin koska maailma niin suuri ja pelottava, että on turvallisempaa tyytyä katselemaan sitä lasin takaa ja murista katolle kiipeileville työmiehille. |
|
Kiitos: Urli.net |