VUOSI 2008

Jos nyt yrittäisi edes kerran tai kaksi vuodessa kirjoittaa jotain :0)

Vuosi 2008 on jo käynnissä. Lola voi hyvin ja pesee pikku ranskiksen persua niin huolella, että se meinaa rohtua välillä. Lola käy aina välillä Helena-mummulla A-luokan lomalla ilman muuta perhettä. Mummulassa se kuittaa "univelat" joita kotona on ehkä päässyt kertymään ( siis eihän se nuku kun 28h/vuorokaudessa) tai sitten nukkuu meidän perheen hektisen elämäntavan tuottama ressiä pois, no kummin vaan on ihanaa kun on lomapaikka aina valmiina pientä koiraa varten.

Vuoden 2006 Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Lolasta on viime kuukausina tullut oikea pikku varas ;D Yksi päivä suihin meni kilonen kinkku, eikä oksennustakaan tullut, kun ruoka oli varastettua. Lola pitää Aton hyvin kurissa ja nuhteessa...ainakin siis jos kyse on sänky paikasta tai ruoasta. Lola on myös mestari laittamaan tihutyöt Aton niskoille, no katsotaan mitä tämä joulu tuo tullessaan!

^^UUSI AIKA ALKAA 22.12.2006 ^^
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Lola tuli meille 27.1.2003, viisikuukautta vanhana. Se oli edelisenä päivänä saapunut Lativiasta. Alku oli hieman vaikeaa, kun koira ei ymmärtänyt suomea ollenkaan, eikä se osannut kävellä hihnassa. Se ei ollut ennemmin poistunut aidatulta takapihalta, jossa se eli kasvattajansa luona. Lola pelkäsi toisia koiria aivan hirveästi, sen ei tarvinnut saada kuin haju ja armoton rahinä alkoi heti. Ihmisiä se ei onneksi pelännyt. Joskus kävi mielessä, että tuleeko siitä mitään. Töitä Lolan kanssa on tehty, tänä päivänä nämä ikävät tavat tai tapojen puute ovat vain muisto. Ohjatut koulutukset aloitettiin Lolan oltua meillä kuukauden, kentältä olenkin saanut paljon neuvoja ja kannustusta. Ensimmäisenä keväänä aloitimme jäljestyksen alaosaston järjestämän kurssin turvin. Jäljestys olikin ensimmäinen asia, josta Lola todenteolla innostui. Lolasta on tullut koira, jollaisesta olen aina haaveillut. Se on kyllä täydellinen pakkaus "aloittelijan" käsiin kaikella tapaa.



Lolalta leikattiin märkäkohtu päivystyksenä syksyllä -04. Eräänä lauantai iltana se alkoi vuotamaan aivan hirveästi. Soitin lääkäriin ja Lola leikattiin saman tien. Leikkauksessa Lola veti oksennusta keuhkoihinsa, tästä alkoikin pitkä lääkekuurien jakso ja eläinlääkärillä juokseminen. Lola oksensi aina syötyään. Lolasta otettiin varjoainekuvat ja useita röntgenkuvia mutta syy oksenteluun ei selvinnyt. Päätimme viedä Lolan vielä tähystykseen ja siinä syykin selvisi. Aspiroinnin seurauksena oli vatsahapot päässeet polttamaan ruokatorven rikki, ruokatorvi oli arpeutunut ja siinä oli enää n. 1,2cm aukko mistä ruoka pääsi kulkemaan. Kun ruokatorvi on arpeutunut se ei enää jousta ja mikään iso ei mene alas. Meille annettiin aluksi kaksi vaihtoehtoa, joko lopetus tai pitkä hoito, jolle ei annettu mitään takeita. Tämä oli hirveä järkytys meille! Hieman asioita tutkiskeltuamme päätimme odottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Lola syö tällä hetkellä ruoan soseutettuna ja on saanut jo menettämäänsä painoakin takaisin. Kipuja sillä ei pitäisi olla ja jos olisi miettisimme asiat uudestaan. Otamme päivän kerrallaan ja nautimme jokaisesta päivästä jonka saamme elää Lolan kanssa. 22.2.2005 Tällä hetkellä Lolalla on hirveä flunssa, yskä saatiin loppumaan lääkekuurilla. Muuten Lolan vointi on hyvä. Painoa tullut muutamia kiloja lisää. Kovasti on piristynyt kortisonin lopetuksen jälkeen.
Leikkauksesta ja sen komplikaatioista jäi sen verran käteen, että Lola syö lopun elämäänsä soseutettua ruokaa (ruokatorven arpeutumisen seurauksena). No tuo ruoan soseuttaminen ei meitä haittaa