Etusivu ::  Ato ::  Lola ::  Myssy ::  Muistoissa ::  Uutisia ::  Linkit ::  Jyrsimet ::  Kipkonnat ::  Vieraskirja

 

ARKISTOITUA

    

26.9.04 Sain Oulusta puhelin soiton ja iloinen ääni sanoi: "Nyt sulle on se poika syntynyt!". Olin ihan H-moilasena ja ihmettelin, että mikä yhdistelmä on jäänyt huomaamatta, HÄ! No selvisi, että Brooke oli kaikkien yllätykseksi pyöräyttänyt edellisenä iltana pojan jolla painoa oli 350g (Brooke oli ultrattu aiemmin tyhjäksi). No tähän päättyi kohdaltani toisen koiran etsintä.


30.9.04 (5pv)Poika 755g

6.10.04 Kävin ensimmäisen kerran Atoa katsomassa. Ikää oli puolitoista viikkoa ja se näytti ihanvaan semmoselta pötköltä, jolla oli rotikan värimerkit. Sitten se vielä vinku ja ryömi, mutta oli niin suloinen!

8.10 (2vk) Pojalla painoa 1760g

9.10.04 Silmät alkoivat aueta. Painoa 1850g

15.10.04 Matkasin taas Jennille, pentua katsomaan. Ikää nyt 3vk. Ato osasi jo: haukkua, murista, heiluttaa häntää ja leikkiä. Katsokaa tuota ihanaa kuono Ryppyä!



21.10.04 Matkasimme koko porukan voimin "Pälkäneen mummulle" Atoa katsomaan. Lapset olisivat pennun mieluusti ottaneet jo mukaan. Ato juoksi jo melko mallikkaasti.

22.10.04 Menin Jennille viikonlopuksi koiran vahdiksi. Olihan se mukavaa, kun sai touhuta pennun kanssa koko viikonlopun. Ato sai ensimmäisen kerran jauhelihaa, kyllä maistui! 23.10.04 Painoa 3.310kg (4vk.).

6.11.04 (6vk.) Taas Jennille poikaa katsomaan.  7.11.04 Pentu testi.   8.11.04 Oli pojalla ensimmäinen lääkärin tarkastus ja kaikki oli kunnossa.


14.11.04 Sunnuntaina poika haettiin kotiin. Automatka alkoi sujua, kun tajusimme laittaa Aton auton taakse, sinne se heti nukahti. Kotiutuminen kävi varsin helposti, vaikka aloitin koulun seuraavana päivänä. Ensimmäisen päivän poika oli eristettynä keittiössä ja sen jälkeen ovat koirat olleet yhdessä päivät.

16.11. tiistai. Ato möyri ulkona "savusienen" päällä ja siitä seurasi ensimmäine pesu, kynnet leikattiin samaan soittoon. Torstaina Ato pääsi mukaan, kun haettiin Wilma kuorosta. Siellä se istui onnellisena erään pyörätuolilla kulkevan tytön sylissä, muiden lasten sitä rapsuttaessa. Perjantaina kävimme Aton kanssa Tiimarissa joulujuttuja ostamassa. Lauantaina tuli 8vk täyteen (20.11).

23.11 Ato 8,5kg. 26.11 Kasvattaja (Jenni) tuli käymään kylässä, eli ensimmäinen pentue tapaaminen tuli pidettyä ;-D

3.12 (10vk) Painoa oli 10,5kg.

11.12 (11vk) Painoa 12kg.

18.12 (12vk) Painoa 13,8kg

20.12 Oli Atolla ensimmäinen rokotus.

24.12.04 Ihanaa ensimmäinen JOULU AATTO! Kuusi tuotiin sisälle ja Ato piti kuusen jalkaa vesi astianaan. Aatto aterialle mentiin mummulaan, jossa meillä aina suku kokoontuu, koirat oli tietysti mukana. Mummu antoi Atolle kinkkua, ja tuo meidän poika on hieman perso tuolle ruoalle... hieman ahnaasti se nappasi kinkun mummun kädestä ja mummu sai komean reiän sormeeensa....meidän ollessa pöydässä Ato varasti keittiöstä kinkkua pöydältä ja taas tuli todistettua vanha sanonta "venyy tarvittaessa vaikka koko sohvan mittaiseksi"....pukista poika ei välittänyt tuon taivaallista vaikka Lola ulvoi vieressä, karvat pystyssä pukille. Kotiin lähtiessämme livahti vielä ovesta sisälle ja veteli Papan suklaarasian tyhjäksi, muutamassa sekuntissa, mitäs oli jättänyt sen lattialle! Kotona koirille oli lahjat mutta Ato oli reissusta niin väsynyt, että nukahti paketti kainalossa omalle pedille.
25.12 Illalla Ato huomasi kuinka kivoja koristeita kuusessa onkaan..... se juoksi ympäri asuntoa kynttilat kaulassa. Olin juuri saanut ne korjattua talteen kun.....poika jo viiletti kuusen narut kaulassa..... sitten mentiin pallojen ja kulkusten kanssa.... tässä vaiheessa minä totesin, että kuusi sopii ehdottomasti paremmin parvekkeelle, siellähän se ei ole edes tiellä. llalla harjoiteltiin maahan menoa kinkun avustuksella.
27.12 Ato varasti puolikkaan suklaalevyn. Kun Ato huomasi paljastuneensa nielaisi se sen puolikkaan levyn kerralla, jotenkin se vain mahtui menemään... ja hyvää taisi taas olla!

UUSI VUOSI... raketeista poika ei juuri välittänyt.

1.1 .2005 (14vk) painoa 16.8kg, korkeutta n.43cm, rinnanympärys 58cm. Maahan meno sujuu jo ihan mallikkaasti, seisomista harjoiteltu.

4.1.05 Otin Aton ekaa kertaa tallille kanssani, kyllä ne hepat oli pelottavia ja niille piti haukkua oikein karvat pystyssä, vähän uskalsi haistaa...

5.1 Taas tallille nyt sujui jo ihan hyvin, irti juoksenteli ja kyllä hevosenkakka on hyvää!...6.1 tallilla sujui kaikki hyvin. Osaa varoa hyvin hevosia, ei enää pelkää.

15vk. Ato 17,9kg, rinnanympärys 60cm, korkeutta n.46cm. Tällä hetkellä poika näyttää hieman hassulta, ihan kuin kaikki ruumiinosat olisivat eri koirilta :D

14.1.04 (16vk) Tänään oli toiset rokotukset ja poika ei edes huomannut kun piikit laitettiin. Kovasti olisi tutkinut paikkoja.

17vk painoa pojalla oli 20,5kg korkeutta n.47cm. Hampaiden näyttöä on alettu nyt reenaileen aina iltasella. Liikuntaa on lisätty pojalle melko reippaasti, tosin pyrimme siihen että irti saisi liikkua mahdollisimman paljon. Nyt meillä sujuu jo hyvin istuminen, maahan meno ja luokse tulo, pikkuhiljaa opettelemme uusia asioita. Hitaasti hyvä tulee, vai miten joku on joskus sanonut.

19 viikkoa. Lauantaina (5.2.05) matkasin Aapelin kanssa kohti Lahtea. Tarkoitus oli pitää jälleen kerran koko "pentueen" yhteinen tapaaminen, mikä onnistuikin melko hyvin, kaikki pääsivät paikalle. Tuli jälleen kerran todettua, että "pentue" on kovin tasainen ;-D Atosta oli vallan kummallista se, että olimme vieraassa paikassa ja ilman Lolaa! Muutaman tunnin poika painoi kaikkien lelujen kanssa ympäri asuntoa, eikä vauhti hiljentynyt yhtään tunnin kävelyn jälkeen (Ato juoksi irti, pitkin lumihankia...). Pelkäsin, että yökin menee samalla vauhdilla, mutta onneksi Ato rauhoittui vihdoin ja viimein, ja yö meni oikein hyvin. Hyväähän tämä reissu teki pojalle ja minulle, pieni "ressi"-loma perheestä!
Iskä Ikaria kävimme tapaamassa sunnuntaina. Hienosti poikien leikki sujuikin... ainakin vielä... Muutamia kuviakin Jenni sai otettua isästä ja pojasta.


20 viikkoa Painoa pojalla oli 24,5 kg. Kyllä se on sitten niin vilkas pakkaus, että huh! Monta tuntia jaksaa painaa ja 20 minuutin torkuilla se lataa itsensä taas täyteen iskuun! Hampaiden vaihto on hyvällä mallilla ja tänään 15.2 löysin lattialta poskihampaan (Ei ollut vielä ehtinyt sitä syömään!). Meidän poika Mikko siitä hampaasta innostuikin kovasti ja sanoi- "Ihanaa nyt Ato saa hammakeijulta rahaa, jos pistää hampaan tyynyn alle!". Viikon loppuna kävimme metsässä harjoittelemassa "etsintää" :-) Minä menin piiloon ja mies päästi Aton minua etsimään. Kyllä siinä oli meteliä, kun poika tajusi mamman häipyvän jonnekin makkarat mukanaan!!! No kaikki oli taas hyvin, kun mamma löytyi ja makkaratkin oli tallella. Ja mamma oli ylpeä niin nokkelasta lapsukaisesta ;-D

21.2.2005 On maanantai ja ikää alkaa pojalla oleen 5kk. Oli kiva seurata Aton puuhia, kun se piilotti luutaan sohvan käsinojan rakoon, tähän asti olen luullut ettei se osaa tuota taitoa ollenkaan, mutta taas tuli mamma yllätettyä. Nyt on pojalla näkyvissä ensimmäisen "mörköiän" merkkejä, pelätään tavallisia asioita, haukutaan ja nostellaan karvoja. Painoa tällä hetkellä on 25,7 kg.

9.3.2005 Sunnuntaina meillä alkoi ohjatut koulutukset talviriehan merkeissä.
Tänään aloimme eteen meno harjoitukset ja kyllähän Ato juoksee vaikka Kiinaan, jos tietää ruokakipon siellä odottavan. No aika näyttää kuinka tässä opettamisessa onnistun, (tai sitten Siperia opettaa meikäläistä tässäkin asiassa ;-D ) onhan tämä ensimmäinen koira jolle tätä opetan.

25.3.2005, ½ vuotta tuli pojalla tänään mittariin. Painoa jätkällä 32.9 kg. Ei voi sanoa muuta kuin, että kyllä aika kuluu nopeasti! Ato on ollut meillä nyt 4 kk, menneen viikon aikana on alkanut tuntumaan siltä, että kyllä siitä hyvä koira tulee. Enään ei tarvi vahtia ulkona kokoajan kivien syöntiä ja kieltää siitä, jos löytää jonkin ihanan räkäpaperin pudottaa sen käskystä ja jättää siihen, ei räyhää karvat pystyssä, kun näkee vieraan koiran ja osaa olla kotonakin jo rauhassa.
Edelleen olen kovin tyytyväinen valintaani, sekä koiran, että kasvattajan osalta.

16.4.2005 Tänään käytiin Pälkäneellä ja otettiin pojasta muutamia kuvia. Ikää on nyt vajaa seitsemän kuukautta ja painoa päälle 35kg. Jäljen harjoittelu pitäisi aloittaa kun vaan saisin itsestäni irti!


Ato ja Lola Pälkäneen maalaismaisemassa.
 


 6.6.2005 Aton kanssa on näyttelytkin aloitettu, joista kotiintuotu: ROP, PEK3, ja VSP (arvostelut) . Yhden kerran esitin Aton itse ja nyt uskon senkin homman kokeneempien käsiin. Onneksi on aktiivinen kasvattaja, joka esittää Aton mielellään. Tällä hetkellä ikää Atolla on 8½ kk painoa n.38kg, mikään kovin korkea Ato ei ole, ainakaan vielä.
Jälkeä on tehty pojan kanssa muutamia kertoja ja tänään aloitimme Haku- kurssin. Intoa pojassa on kuin pienessä kylässä, kunhan ohjaaja onnistuu luovimaan sen oikeaan suuntaan!
 
15.6.2005 Oli alaosastomme järjestämä Mölli-toko, johon Aton kanssa osallistuimme. Kaikkien yllätykseksi Ato voitti oman luokkansa!

 

10.11.2005 Syksy on lähes mennyt ja talvea odotellaan. Ato täytti vuoden, niin se aika menee. Vielä käydään hakua harjoittelemassa niin kauan kuin ilmat sen sallivat, metsässä Apex toimii hyvin, intoa on jakaa vaikka muille.
Tämän vuoden puolella on vielä muutamat näytelmät joissa pitäisi pyörähtää.

 

23.12.2005 Vuosi alkaa olemaan lopuillaan. Näytelmissä käytiin joista Jyväskylästä tuomisina H ja Messarista molempina päivinä Hylsy. Hylsyjen syynä molempina päivinä oli selkää koskettava häntä, muuten tuomarit pitivät Atosta oikein kovasti ja arvostelut olivat hyvät.
Atosta on viime kuukausien aikana kasvanut mukava nuori mies, tällä hetkellä elo on mukavan tasaista (kuinkahan kauan...)
Lonkathan Atolla kuvattiin ja todettiin A:ksi, kyynäreet olivat 0/1 ja silmät terveet.
Huomenna on joulu ja kaikki me odottelemme Joulupukkia, miettien olemmeko olleet kilttejä ja saammeko niitä lahjoja! Itse toivon tämän joulun olevan rauhallisempi kuin viime vuonna, jolloin kuusi sai Aton osalta rajatonta huomiota ;D
 

1.1.2006 Nyt on joulu ja Uusi Vuosi takanapäin. Raketteja ei jätkä noteerannut mitenkään. Jouluna tuli syötyä hyvin ja sen kyllä haistoi, että nämä nelijalkaiset ystävämmekin sai hieman kinkkua ja laatikoita ;) No kuusi sai olla paikoillaan tänä jouluna jo reilut 3 päivää, kunnes koirat jäivät päiväksi keskenään. Lola oli avannut Aton portin ja lastenhuoneen oven. Ilmeisesti Ato oli laittanut lasten huoneen mullin mallin, "leikkien" taikurisetillä ja muilla lahjoilla. Lasten karkit oli löydetty, enkelisuklaat oli kuorittu kauniisti papereista, joita olikin ympäri asuntoa ja marmeladikarkit oli avattu, mutta maku ei tainnut olla kovin viettelevä sillä, limaisia marmeladeja oli ympäri lattioita. Joulukuusi oli kaadettu ja palloilla leikitty, kynttilät olivat osittain irronneet rytäkässä... Sohvatyynyt olivat lattialla ja maton melkein toisessa huoneessa. Kaiken kukkuraksi Ape oli paskonut tyttäremme hienoon valkoiseen ankka-laukkuun!
Voin vain kuvitella kuinka lystiä koirilla on ollut!
 

 

APE KERTOO

2.2.2006 No nyt musta on tullut oikea veli! Onhan mulla Banheirassa jo puolikkaita sisaria ja niistä en niin huolta kannakaan. Mutta mun ihan oma äiti pyöräytti mulle kaksi siskoa, paripäivää sitten.
Olen kyllä vähän huolissani vastuusta, joka mulle lankeaa velipoikana, miten ehdin kaksi likkaa opettamaan tavoille! Etenkin jos kovin pitkälle muuttavat. Onneksi on likkoja, niin ei tuu noita turhan päiväisiä kähinöitä, pikkupoikien kanssa vois tulla sanomista, ku ne yleensä luulee itestään liikoja. On mulla myös vähän huoli siitä, että muistaako äite mua enää ollenkaan, saati sitten se entinen keinoemo, tähän asti olen ollut ainoa valopilkku niitten elämässä ja ny niitä on tuplasti lisää! Kuinka paljon valopilkkuja on liikaa?
Mää toivon, että siskot ois yhtä kauniita ja viksuja kun minä, emäntä on hiukan erimieltä. Se sanoo, "Tuon hänen kommentin ymmärtää kuulemma ne, jotka tuntee mun". No mä en kuitenkaan ymmärrä mitä se tarkottaa, koska olen niin kaunis ja ainakin meirän kadun kovin jätkä, ja se on varma!
No mää kertoilen täällä taas joku päivä miten mun perhe draama edistyy... pysykää kanavalla... Toivottaa Apesi
 

13.2.2006 Huomenna on ysävänpäivä ja ajattelin olla oikein ystävällinen ja näyttää emäntälle heti aamusta, kuinka sitä rakastan! Mun suunnitelma on se, että kun se silmäänsä raottaa niin hyökkään nuoleen sen naaman. Samalla voi vahingossa näillä mun pikku jaloilla tulla vähän astuttua sen kintuille, mutta eihän sille mitään voi, että emon jalat on niin leveet ettei ohi pääse. Se on kyllä joskun kehuukin mua näin, " meidän Ape on niin taitava, että sohvalta alas mennessään osaa astua kaikilla jaloillaan minun jalkapöydän päälle." Eli olen tosi taitava, vai! Mun taktiikkaan kuuluu myös se, että parkkeeraan koko kauniin kehoni sen päälle, ihan pötkölleen, ja alan hurjasti lipoon sen naamaa. Olen joskus miettiny ihmisiä ja niitten ajattelua... miks mun tehdessä tän kiintymyksen osoituksen saan äkklährön sängystä ja huudon perään "meidän sängyssä ei riehuta!"... No kuitenkin yllätän sen aamusta.
Sitten muihin asioihin. Kuulin, että pääsen taas niihin Haku haukkujaisiin, siis saan ihan luvalla haukkua ihmisille ja siitä annetaan vielä herkkuakin! Sitten on suunnitelmissa jokin leirikin, mutta mulla ei ole hajuakaan mitä se on?
Olen unohtanut kertoa, että mut hyljättiin viimme viikolla. Mut vietiin johonkin hoitolaan. Oikeesti siellä oli ihan kivaakin, mulla oli naapurissa puolivuotias rotikka tyttönen ja sain siellä juoksennella pitkin metsiä lenkeillä. Mutta emolle yritän esittää hieman loukkaantunutta.
 

24-26.3.2006 LEIRI, kouluttajan Johanna Nivala
Perjantaina lähdimme ajelemaan kohti Punkalaidunta, jossa leiri järjestettiin. Jos olisin hyvän tekosyyn keksinyt olisin leirin jättänyt riemustakiljuen väliin, mutta onneksi en jättänyt. Alunperinhän leirille ilmottauduimme, että saisimme Aton rähjäämisen kuriin, joka kohdistui toisiin koiriin. Ja tietysti minulle ohjaajana työkaluja viedä Atoa etenpäin, koirana se poikkeaa kaikista aikaisemmista koiristamme enemmänkuin paljon.
Minä tiesin jo alunperin leirille mennessä, että olen liian lepsu ohjaaja. Ja se tieto todella kasvoi tuon leirin aikana. Makkara palkan vaihdoimme heti kättelyssä patukkaan, mikä toimii enemmän kuin hyvin Aton kaltaisella koiralla. Ato sai todella paljon kehuja ominaisuuksiensa puolesta ja pitää olla kuulemma enemmän kuin onnellinen, kun on tuollaisen koiran löytänyt. Toinen suuri muutos oli..... Minun piti jämäköityä, opetella perkeleet ja ärräpäät, piti miettiä mitä milläkin käskyllä haluan koiran tekevän yms. JA sitten vielä toteuttaa näitä käytännössä!
Mieleenpainuvinta oli nähdä koirien eri viettialueita ja miten se toimii missäkin. Ehdottomasti aihe josta täytyy oppia lisää. Leiri oli todella mieleenpainuva ja kovat kotiläksyt...katsotaan kuinka tyttö pärjää ;D
 

2.4.2006 Viikko leirin jälkeistä elämää!
Kentälle ja koulutuksiin vapisevin käsin... todellinen näyttö onko viikossa tapahtunut mitään!
Viikon aikana on todella lyöty asioita uusiksi. Nyt vaadin koiralta tekemisen ekasta, enkä pyytele. Mielikuva harjoitteluna Perkeleistä....
Lenkillä koira ruotuun ja vaaditaan kulkemaan rähjäämättä, jos joku rähjää se olen minä!
Kentällä koira taitaa yhdet pärinät päästää mutta se on siinä.
 

9.4.2006 TOKO-päivä,
Ensin teoriaa ja hernaria...sitten keula kohti kenttää.
Ei rähinöitä, yksi köyhä yritys, joka vesittyi minun perkeleeseeni.
Ihan mielenkiinnosta odottelimme vuoroamme auton vieressä. Ja oli todella hieno huomata kuinka koira haki kontaktia minuun, ja oli rentona istuen ja välillä makoillen. Toki Ato välillä kiinnotui muista tapahtumista, mutta ei ollut enää kokovartalo tönkkösuolattu siili vaan suht rento. Ensimmäistä kertaa näytti siltä, että sen on oikeasti hyvä olla.
Teimme omalla vuorollamme seuraamista ja istumista, ei vaikeampia. Taas Atoa kehuttiin ja minun pitää olla kiitollinen tuollaisesta koirasta, pikkuhiljaa alan ehkä olemaankin.
Tärkeintä on se, että kenttä ei ole enää mörkö meille, vaan ihan oikeasti halu reenata on palannut!
 

12.4.2006 Soveltuvuustesti raunioille.
Testissä oli 4 osiota, "pisteet" 1-3, joista käsittääkseni 3 paras.
Ensimmäinen oli laukaus pelottomuus, viiden koiran ryhmissä. Ato ei korvaansa lotakuttanut paukuille. (täydet pisteet)
Toisena oli luoksepäästävyys, jossa katsottiin myös koiran kontaktin otto vieraisiin. Ato otti kontaktin oma-aloitteisesti häntä heiluen, ihania ihmisiä. (täydet pisteet). Kolmas oli ketteryys raunioilla ja erialustoilla liikkuminen. Ato suoritti telineet minun avustuksella (ohjaaja sai kiitosta koiran lukemisesta, osasi rauhoittaa tilanteen ja jatkaa kun siltä näytti). (Telineiden suorittamisesta 3, ketteryydestä 2). Neljäs vaihe oli pimeä vieraan kanssa ja pimeä huone (toiminta kyky). Ato leikki mieluusti, pimeässä huoneessa ei liikkunut edes kutsusta ennekuin valot sytytettiin toiseen päähän. (tästä 1)
Jäimme ensimmäiselle varasijalle

 

13.4.2006 Saimme soiton ja peruuntumisen vuoksi pääsemme kurssille! Kurssi alkaa 18.4.2006.
 

13.6.2006. Moikka kaikille! Nyt on sit tullut oikea helle, mää ainakin läähätän kieli metrin mittasena. Viikonloppuna kasvattaja piipahti kylässä miun siskon kanssa. Se ei oikein ymmärtänyt mun leikkiä tai sitten se ihmetteli tätä kaupungin humua:-D. No suloinen se oli kun minä pienenä.  

 

Yhteydenotot: Salla Salonen, salla.salonen(at)kotiportti.fi (laita (at) tilalle @), 0400-961552