Mitä havaitsemme

Miten havainnoimme maailmaa ja sen liikuntoa? Mihin emme kiinnitä huomiota? Mitä emme osaa tai välitä havaita? Olemmeko tietoisia havaintokykymme rajoista? Fysiikan hiukkaset, galaksit, kvasaarit, häivähdys kasvoilla, maiseman yksityiskohta, hetkellinen väri - miten maailma meille näyttäytyy?

Miten maailmaa pitäisi tutkia? Kysymyksen saivat vastattavakseen Suhteita tieteissä -paneelin osallistujat Tieteiden talolla 10.11.2005. Kosmologi vastasi: kannattaa tehdä pieniä kysymyksiä suoraan luonnolle, etsiä hyvin määriteltyjä vastauksia pieniin kysymyksiin. Sitä kautta voivat aueta tiet myös suuriin kysymyksiin. Newton havainnoi omenan putoamisen kuuta katsellessaan. Panelisti Kari Enqvist ei ottanut ymmärtääkseen, mitä eroa on selittämisellä ja ymmärtämisellä. Marsin liikkeen selittäminen on samalla sen ymmärtämistä, sanoi.

Kierrät maapallon toiselle laidalle, näät erilaisen avaruuden, aurinko paistaa väärästä suunnasta. Lähdet kadulla vikasuuntaan, kun kuvittelet auringon olevan etelässä. Nouseeko se idästä vai lännestä? Mihin huomiosi kiinnittyy, kun et voi luottaa totunnaisuuksiin? Mitä tallennat kameraasi? Mitä ajatuksia, mitä mielleyhtymiä sinussa herää? Totunnaisia käsityksiä, ideologioita, myös tieteen totuuksia kannattaa välillä katsoa nurin käännettyinä, vastasuunnasta, alhaalta ylös.

Ryhmä Suomen Tiedetoimittajain liiton jäseniä vieraili elokuussa 2005 pari viikkoa Chilessä. Tämän sivuston valokuvat ovat siltä matkalta. Kuvauksellisesti antoisin oli Atacaman alue. Atacama on kuivaa autiomaata, mutta karuudessaankin se kertoo myös ihmisen historiasta. Kuivat tasangot, suolajärvet, tuulen ja hiekan muotoilemat kalliot, hiekkavallit, kuollut salpietarikaupunki, maailman suurin avolouhos tulipätseineen, hiljaiset tai höyryävät tulivuoret, taivaan sini, ylätasankojen keltainen vyö ja päänsärky, jos vuorille nouset. Vuorilta löytyvät havaintokykymme uusimmat ulokkeet, valon lähteitä jäljittävä Paranal-vuoren VLT-observatorio ja radioaaltoja peilaava Alma-teleskooppialue.

Kuvia ottaessasi tulet havainnoinneeksi maailmaa suoraan, tosin valikoiden. Ehkäpä maailmaa kannattaakin havainnoida suoraan, ilman kehyksiä, ilman ennakkoasetelmia, ilman meihin istutetun maailmankuvan, ajattelutapojen, käsitysten ja käsitteiden, edes tieteen totuuksien ohjaavaa ja rajaavaa vaikutusta. Havainnoida uteliaisuudesta, havaitsemisen, tutkimisen ja keksimisen ilosta. Havaita ja ymmärtää maailmaa, ehkä se on elämisen mieli.

Kuvat, satunnaisesti tai taiten valitut ja napsitut, voivat virittää ajatelmia ja mielikuvia. Voit harrastaa assosiatiivista leikittelyä, limittää ja lomittaa kuvia, yhtä hyvin ajatuksia. Poimi ja yhdistele tietopalasia, huomaa mustat aukot, tätä kun ei tiedetä. Voit harrastaa assosioivaa pohdiskelua, astua rajojen yli, olla eksakti tai esseisti. Lue asiatekstiä ja nauti poetiikasta. Anna professorin pitää esitelmänsä, mene kuuntelemaan seuraavaa, tiedä vaikka näkisi asian toisin.

Oheisilla sivuilla on, paitsi itse ottamiani valokuvia, myös viittauksia tietokirjoihin, tutkimusjulkaisuihin tai esitelmiin. Lähteet on mainittu. Muutama esitelmäreferaatti on Britannian tiedeviikolta, joka oli syyskussa 2005 Dublinissa, osallistuin siihen Suomen tiedetoimittajain liiton avustamana.

Onko maailman tapahtumilla, universumin liikunnolla suunta? Onko evoluutio ennustettavissa, kysyi Dawkins luennollaan Helsingin yliopistolla syksyllä 2005. Miten elämänmuodot ja yhteiskunta kehittyy? Voisiko vastata kuten Dawkins: evoluutiolla on suunta mutta hauras. Aineiden kierrot, kulttuurien ja yhteiskuntien kehitysurat, elämän liike, ihmisten kohtalot ovat herkkää, polveilevaa, kääntyilevää. Ehkä myös sitkasta, siltä näyttää.

Fysiikka on perusta, tietyllä tapaa. Ei vain tieteenä vaan maailman fysikaalisuutena. Aineet kiertävät. Olemme kai mekin aineiden kiertoa, syödä ja juoda pitää. Diamond on kirjoissaan pohtinut mantereiden muotoja ja selittänyt niistä lähtien muun muassa sen, miksi viitisensataa vuotta sitten vanhan mantereen kulttuuri valtasi uuden mantereen kulttuurin eikä toisinpäin. Diamondin analyyseistä voisi kuvitella askeleen syvemmälle, jos haluaa satunnaisuuksia löytää. Jos virtaukset maapallon sulissa kerroksissa olisivat liikkuneet toisin, jos olisivat puhkaisseet maapallon pintaan toisenmuotoiset mantereet, olisiko länsi valloittanut idän eikä itä länttä.

Aineiden liikunnot maapallolla, veden, ilman, ravinteiden, hiilen ja muiden kierrot ovat herkkiä ja hauraita siinä missä ihmisen kulttuurit, yhteiskunnat, terveys ja arjen käytännöt. Löytyisikö tästä sanomaa ihmiselle?

Kannattaa olla herkkä myös pienille yksityiskohdille, heikoille äänille. Kannattaa asettua heikomman asemaan, myös hävinneen ja unohdetun asemaan. Nuorta opastamme Chilen matkalla pyydettiin esittämään kameroille Atacaman autiomaan alkuperäkulttuurien edustajaa tuhottujen raunioiden äärellä. Hän vastasi: alkuperäasukkaan esittäminen on minulle suuri kunnia.

Ihmisen omaksumalla tiedolla ja maailmankuvilla on pelottava taipumus jähmettyä ja jähmettymisen myötä muuttua pakonomaiseksi. Maailman liikunto saa vain yhden suunnan, joka selitetään ainoaksi oikeaksi, ainoaksi mahdolliseksi, paremmaksi, ylemmäksi, edistyneemmäksi, voittoon ja tuhoamiseen oikeutetuksi. Talouden on kasvettava, demokratian on voitettava, tiede kertoo mitä on todellisuus ja totuus, tai totuudenkaltaisuus kuten viisaudessaan saivartelevat, nuo rehtorit ja professorit. Lauri Tähtinen kirjoitti äskettäin (HS 12.11.2005), että valistuksen arvot ovat saaneet uuden nimen: sivistys on vaihtunut demokratiaan. Sen pohjalta on luotu maailmanhistorian tuhoisimmat sotakoneistot. Demokratia on monivivahteinen draama, jota ei pidä sokealla ylistämisellä alistaa tragediaksi.

Keskiajan lopulla, 1400-luvulla Espanjan niemi oli pala palalta vallattu takaisin islaminuskoisilta. Valloittamisen, voittamisen ja oikeassa olemisen aalto etsi uusia purkautumisteitä. Paine löysi tiensä merille ja merien taakse, intiaan, amerikoihin. Sinne lähtivät rikkauksia hakemaan ne, jotka eivät olleet ehtineet valloituksiin mukaan Iberian niemimaalla. Alempiarvoisten tuhoaminen oli edistystä ja hupia. Alkuperäihmisten asumukset, viljelykset ja kulttuuri tuhottiin toinen toisensa jälkeen. Nyt luemme lehdestä, että alkuperäasukkaat kokoontuvat vaatimaan sellutehdashankkeen pysäyttämistä Uruguayssa. Jos maailman tapahtumilla on suunta, niin mikä se siis on?

Chilen valkoinen kulta, salpietarikaivannot ja kylät kukoistivat runsaat satakunta vuotta. Tiede, synteettinen nitraatti, teki niistä lopun. Oliko näin tapahtuva? Pakenivatko ihmiset hökkelikyliin kaupunkien liepeille kuten eukalyptusviljelmien tieltä tänä päivänä? Millainen tiede, missä mielessä tiede, miten hyödynnetty tiede on edistystä?

Chilessä on aikamme suurin maahaava. Codelcon avolouhos Calamassa kaivaa ja polttaa kuparin irti maasta. Kuparin ostaa Kiina, rakentaakseen modernin kulttuurin kennostoja läntisen maailman tyyliin. Tuhoutukoon maaseutu, toisenlaiset elämänmuodot, tuhoutukoon virtaavat vesistöt, metsät, maat ja meret, niin Kiinassa kuin muuallakin. Chilen ulkoministeri kävi syksyllä 2005 Suomessa kertoen: jaamme arvot USAn kanssa, vapaakaupan ja demokratian. Chile astuu Bushin rinnalla Amerikan vapaakauppa-alueen pystyttämiseksi, ainakaan ei yhdy naapuriensa rintamaan.