Nimi:                            Kari Huhtama
Kotikunta:                            Kalvola                     
Sähköposti:
  Kotiin:      etunimi.sukunimi@kotiportti.fi
  Työpaikalle:   etunimi.sukunimi@iittala.com
Riesakapula:                      050-3441874

Iittalan ala- ja yläasteilla, vaihtelevalla menestyksellä suoritetun peruskoulun jälkeen lukio ei oikein napannut, joten seuraava siirto oli ammatillinen koulutus Hämeenlinnan ammattioppilaitoksessa. Alaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Sähkön kanssa olen ollut tekemisissä vaahtosammuttimen kokoisesta saakka, ensimmäistä sähköiskuani en edes muista, ja sähköistä taipumusta löytyy suvustakin.

Kuninkaallisen Panssariviesti- komppanian panssarivaunuradisti, vuosikertaa 2/93.

Kolme vuotta kului, ja viimein kädessä oli amitsun päästötodistus, ja päässä valmistumislätsä. Nyt siis olin työmarkkinoille valmis sähköasentaja ... enkä edes kovin huonoin arvosanoin. Fiilikset eivät kuitenkaan olleet niin hyvät kuin olisi voinut kuvitella, kesälomaa olisi edessä ruhtinaalliset 10 päivää, sitten olisi edessä 11 kuukautta armeijan harmaissa. Sinne meno ei ehkä olisi kauheasti napannut, mutta mentävähän sinne oli ... sivariksikaan nyt en alentuisi mistään hinnasta! 5.5.1994 torstai. 'Tuosta portista juoksen helvetin lujaa, vapaana miehenä pitkin kujaa...' Panssariviestikomppania, ikäryhmän 2/93 kotiutumispäivä. Kädessä sotilaspassi ja päässä TJ barre, kuten Panssariprikaatin perinteeseen kuuluu. Nyt siis olin reserviin valmis viestimies. Inttiin mennessä vitutti. Intissä vitutti, joskin loppua kohden vitutus kyllä väheni. Nyt kun koko touhu on ohi, se tunkuukin äkkiä hienolta ajalta. Aika kultaa muistot, kuten sanonta kuuluu.

5.5.94 oli juhlaa, 6.5.94 arkea. Siviilielämä alkoi työvoimatoimistosta ... lamavuosia kun elettiin. Työttömänä tuli oltua lähes kaksi vuotta. Ja tulihan siinä sivussa hieman opiskeltuakin ... mm. tietotekniikkaa. Sitten viimeinkin tärppäsi! Sattuma puuttui peliin ja pääsin töihin Iittalassa toimivaan, teollisuusvalaisimiin erikoistuneeseen firmaan, nimeltään Tehdasvalo Oy.

Ensimmäinen työpaikka. Tehdasvalo Oy:n halli Iittalan teollisuusalueella.

Aluksi toimenkuvani oli teollisuusvalaisimien valmistus ... ja kaikki mahdollinen siihen liittyvä. Kaikenlaiset hommat, valaisimien pakkaamisesta aina toimistohommiin saakka tulivat siis tutuiksi. Sittemmin toimenkuvakseni tulivat turva- ja opasvalaistusjärjestelmät, homminani lähinnä suunittelu, tuotekehitys ja tuotanto ... ja kaikki mahdollinen siihen liittyvä. Tehdasvalo Oy:n turvavalokeskus on niin elektroniikan, kuin muidenkin teknisten ratkaisujensa osalta allekirjoittaneen suunnittelema. Turvavalokeskuksen lisäksi kehitystyön alla olivat myös opas- ja turvavalaisimet.

12.7.1998 noin kello 19,00 lähdin elämäni ensimmäiselle lentomatkalle. En kai sitten viihtynyt, koska tuli kesken matkaa hypättyä pois kyydistä. Onneksi oli sentään laskuvarjo selässä ja Hämeen laskuvarjourheilijat Ry:n järjestämä hyppykurssi suoritettuna. Maahantulo oli kohtalaisen pehmeä ... siis ensimmäiseksi hypyksi, ja kokemus, se oli SAIRAAN UPEE!!!

Tehdasvalo Oy:n turvavalokeskus. Projekti, jonka parissa tuli touhuttua pari vuotta.

Tammi- helmikuussa 1999 Tehdasvalo Oy muutti toimipaikkansa Iittalasta, Imatralle. Aivan kaikkea toimitusjohtajamme ei kuitenkaan onnistunut Imatran kuormaan pakkaamaan, eli toisinsanoen turvavalokeskuksien tuotanto ja suunnittelu jäi tänne Hämeeseen. Näitä turvavalokeskuksia on käytössä muunmuassa seuraavissa kohteissa: Metsä-Botnia Oy, Joutseno Pulp Rautaruukki Stell, Raahen terästehdas UPM-Kymmene Oy, Kajaani ja Lappeenranta Myllykoski Paper Oy, Anjalankoski

Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, ja neljä vuotta sitä juuri kerkesikin tulemaan täyteen Tehdasvalo Oy:ssä. 1.11.1999 aloitin hommat uudessa työpaikassa, Elektrolinna Oy:ssä. Elektrolinna on Hämeenlinnassa toimiva elektroniikan komponenttien ja mittalaitteiden teollisuus- ja vähittäismyntiin erikoistunut firma.

Elektrolinna Oy:n nettikauppa. Tuotenimikkeitä useita tuhansia.

Toimenkuvaani kuului lähinnä myyntiä, myyntiä ja nettimyyntiä, sekä siinä sivussa kaikkia mahdollisia muitakin hommia. Asiakaskuntana niin pien- kuin suurteollisuuskin, sekä laaja kirjo yksityisasiakkaita. Siinä myyntihommien ohella tuli myös koodattua Elektrolinnan nettisivuille kauppapaikka. Projektiin sisältyi WWW-käyttöliittymän lisäksi myös tarvittavan ylläpito-ohjelmiston kehittäminen.

Tekemisen puutetta ei vapaa-aikana ole tähänkään saakka ollut ... kiitos muunmuassa näiden kotisivujen! Ja jottei hommat varmasti pääse loppumaan kesken, tulipa tuohon vielä yksi harrastusluoneinen homma otettua. Sainpa nimittäin tuossa viime vuosituhannen loppumetreillä yhteydenoton Suomen Sotilas -lehdestä. Olivat törmänneet netissä näihin kotisivuihini, kun olivat tekemässä juttua netin armeija-aiheisista kotisivuista.

Suomen Sotilas -lehden nettipalstalla voi syyniin voi joutua mikä tahansa aihepiiriin liittyvä sivusto.

Tästä virisi yhteistyö kyseisen lahden kanssa, ja tätänykyä tuleekin kirjoiteltua aukeaman verran tarinaa jokaiseen numeroon. Palstan otsikkona on INTERNETTI, ja ruodinnan kohteena ovat internetistä löytyvät, enemmän tai vähemmän armeijaan liittyvät sivut, Suomesta ja maailmalta. Palautettakin lehden yleisönosastoon tuli heti ensimmäisestä artikkelistani ... lähettäjänä pääesikunnan tiedoitusosasto.

Elektrolinnan leivissä tulikin oltua jo yli kaksi vuotta, joten jälleen olisi firman vaihto paikallaan. Hommat Elektrolinnassa loppuivat 28.2.2002, eli samana päivän jolloin Suomen Markka oli viimeistä päivää virallisena maksuvälineenä.

Uudessa työpaikassa, Hackman konserniin kuuluvassa Designor Oy Ab:ssa, eli lyhemmin sanottuna Iittalan lasitehtaalla, aloitin hommat heti seuraavana päivänä, 1.3.2002. Samana päivänä siis, kun Suomen ainoa oikea ja virallinen maksuväline oli vedetty lopullisesti aloitelaatikkoon ... siis silppuriin!

Sotareissulla siellä jossakin ... eli kertaukset Niinisalossa.

Lopullinen toimenkuvani maailmallakin tunnetun Iittalan lasin tuotantoketjussa hahmottunee aikanansa, mutta ainakin alkuun toimenkuvani on uuteen tuotetarrajärjestelmään liittyvän tekniikan luonti, ja järjestelmän ylläpito. Käytännössä siis kaikkea mahdollista, tarratulostimien kanssa roplaamisesta, Visual Basicilla tapahtuvaan koodin vääntämiseen saakka. Tämä tarrajärjestelmä on Iittalan lisäksi käytössä myös Nuutajärven lasitehtaalla. Sitten olikin vuorossa hieman vaihtelua arjen harmauteen. Puolustusvoimat lähestyivät meikäläistä kirjeellä, ja sehän ei voinut tietää muuta kuin yhtä asiaa. Käsky kertausharjoituksiin ... jeah! Joku muu kenties pistäisi lykkäysanomuksen menemään, mutta meikäläinenhän ei tällaista tilaisuutta jätä käyttämättä. Työpaikalla saavat luvan pärjäillä muutaman päivän ilman meikäläistä.

Kertaukset alkoivat 6.5.2002, eli kahdeksan vuotta ja yhden päivän kerkesin olemaan reservissä, kunnes jo alkoivat kaipaamaan takaisin. Harjoituksen pituus oli kahdeksan päivää. Ensiksi pari päivää Parolannummella, jonka jälkeen sotaharjoitusvaihe tetsailtiin Niinisalossa, Pohjankankaan ampuma-alueella. Kelit olivat harjoituksen aikana mahtavat ja reissu muutenkin mukiinmenevä ... kyllä se aina kotiolot voittaa!

Tämä otos ei ole inttikuva-albumista. Kyseessä on ihan tavallinen siviilimettäkeikka.

Kertaukset ovat tietysti aina kertaukset, mutta muutenkin luonto on aina ollut meikäläiselle suht läheinen asia. Mikään vaeltajaluonne en kuitenkaan ole. Monen päivän retkiä rinkka selässä ei siis tule heitettyä, vaikka periaatteessa ... siis periaatteessa tämäkin homma kyllä kiinnostaisi. Lähinnä siis meikäläisen vaellukset jäävät muutaman tunnin mittaisiksi reissuiksi Kalvolan metsissä. Tammikuussa 2003, lähestyi vuorostaan Kalvolan kunta, meikäläistä paksulla kirjekuorella. Rakennuslupahakemushan sieltä tuli takaisin ... eikä edes pumerangina, kuten intin loma-anomuksilla on tapana. Seuraavalle kesälle olisikin sitten rakennuspuuhaa tiedossa. Kyseistä "Mäntymäki-projektia" olin kehitellyt jo vuoden verran, ja nyt ovat lupa-asiatkin siten reilassa, eli rakennustyöt päästään aloittamaan keväällä.

Työrintamaltakin kuului taas uusia kevään 2003 aikana. Firma vaihtoi nimeä. Designor nimi poistui käytöstä ... mikäs siinä, kun tätä nimeä ei tunteneet edes kaikki Iittalalaisetkaan. Uusi nimi onkin sitten sellainen, jonka ainakin jokaisen Iittallaisen luulisi muistavan, iittala oy ab. Työn kuvaan tai muuhunkaan nimen muutos ei tuonut muutoksia, mitä nyt sähköpostiosoitteen loppuosa vaihtui.

Mäntymäki-projekti. Tontin rekisterinimi on Mäntymaa, ja se myös kuvaa paikan luonnetta varsin hyvin.

Kesä 2003 menikin sitten pitkälti Mäntymäki-projektin parissa, ja vuoden lopulla kuului taas työrintamalta uutta. Toimenkuvani muuttui jonkin verran, kun valitsivat allekirjoittaneen lasitehtaiden tiedonkeruujärjestelmän pääkäyttäjäksi. Systeemi on käytössä Iittalan, Nuutajärven ja Humppilan tehtailla, ja se hoitelee mm. kulunvalvonnan, työaikalaskennan, urakkalaskennan ja on mukana myös tehtaiden tuotannonohjauksessa. Toimenkuvan muutos ei ollut ainoa työrintaman juttu, minkä vuoden lopput toi tullessaan. Firma vaihtoi omistajaa, kun Italialainen keittiökonevalmistaja, Ali Group, osti Hackmannin. Lopputuloksena näillä liki puoli vuotta kestäneillä "yrityssekoiluilla" oli se, että Hackmannia ei enää ollut olemassa, Metos oli menetetty Italialaisille, ja Iittalasta oli tullut itsenäinen yritys ... jonka omistus tosin oli mennyt suuriksi osiksi ulkomaille.

Kevät, kesä ja syksy 2004 menivätkin sitten pitkälti Mäntymäki-projektin parissa. Ja riittää siinä puuhaa vielä muutamaksi vuodeksi.