valikaapeli

Välikaapelien itse tekiminen oli itsellä kauan mielessä kunnes innostuin Hifi-lehden keskustelupalstalle syntyneestä DIY välikaapelikeskustelusta. Tattista vaan asianomaisille :-)

Kaupoista löytää todella laadukkaita materiaaleja ja jos peukalo ei ole aivan keskellä kämmentä, niin homman pitäisi onnistua
.
Kustannukset vaihtelevat todella paljon kaapelin hinnasta riippuen. Halpa, mutta silti hyvä kaapeli maksaa noin 1,5 euroa/metri. Käyttämäni Supran kaapeli maksoi muistaakseni 13 euroa/metri ja RPM Developmentsista ostamani kaapeli noin 10 euroa/metri. Kalliimpiakin kaapeleita löytyy kaupasta jos haluaa herkutella.

Liittimet ovat yllättäen Biltemasta. Ne ovat kuitenkin todella laadukkaat eivätkä maksa kuin 4.90 euroa/pari.

Liitos runkoliittimeen on täydellinen kiristettävän liitoksen ansiosta. Liittimestä löytyy myös näppärä vedonpoistoruuvi. Signaalijohdin liitetään juottamalla. Liittimen rungossa ei ikävä kyllä ole paikkaa, johon kaapelin vaipan voisi juottaa. Runkoon riinni juottaminen onnistuu tehokkaalla kolvilla, mutta itse päätin tehdä pienoissirkkelillä (Dremel) pienen viillon tuohon kylkeen (näkyy kuvassakin).

Myös YEOY:stä ( Yleiselektroniikka Oy ) saa kiristettäviä RCA-liittimiä. Niissä on suojavaipan juottamista helpottavat "lenkit" ja signaalijohtimen kiinnitys tapahtuu näppärästi ruuvilla. Ikävä kyllä liittimen laatu on muuten surkea.

Kaapelien päälle laitoin nylon-sukkaa "koristeeksi". 5 metrin pätkä maksoi noin 6 euroa YEOY:ssä.

Ylimmässä kuvassa näkyy tuollaiset Source merkinnät. Piirsin ne PowerPointilla ja tulostin valokuvapaperille. Ne on kiinnitetty läpinäkyvällä kutistesukalla (Teollisuus Etolasta).

Välikaapelityyppejä on useita erilaisia. Kolme yleisintä on koaksiaali, suojattu kierretty pari sekä punottu.

Koaksiaalijohdossa on yksi signaalijohdin, sen ympärillä eriste, jonka päällä on suojavaippa (folio tai punottu kupari tai vast.) ja eristekerros tai pari. Koaksiaalikaapelin johdin juotetaan RCA-liittimen tappiin ja suojavaippa liittimen runkoon molemmissa päissä.

Kierretty suojattu pari koostuu kahdesta toisiinsa kierretystä johtimesta ja niiden päällä olevasta suojavaipasta. Toinen johtimista liitetään RCA-liittimen tappiin molemmissa päissä ja toinen johdin liitetään RCA-liittimen runkoon molemmissa päissä. Suojavaippa liitetään RCA-liittimen runkoon useimmiten vain toisessa päässä. Vaikutuksesta en tiedä, mutta se pää johon suojavaippa on juotettu, kuuluu kytkeä lähteeseen (cd-soitin, dvd-soitin tai vast.) ja toinen pää vahvistimeen. Tämän vuoksi olen laittanut kaapeleihin nuo Source merkit.

Punotun kaapelin tein itse ohuesta teflon-eristeisestä hopeoidusta kuparijohtimesta. Käytin kolmea johdinta, joista kaksi liitin runkoon ja yksi toimi signaalitienä. Erilaisia punoksia voi ihmetellä vaikka täällä.

Liittimissä on vedonpoistoruuvi. Jos kaapelin eriste on heikko, ruuvi voi vaurioittaa sitä. Vaurioitumisen estämiseksi laitoin tuollainen peltiholkin kaapelin päälle. Ruuvi lyttää pellin joka puristuu kaapeliin. Kutistesukan palanen saattaa ajaa asiaa ihan hyvin.

Ennen liittimien laittamista paikoilleen, kaapelin päälle tulee laittaa nylon-sukka ja kutistesukka, jos joku aikoo laittaa tuollaisia merkintälappuja.

Jos kaapeli on laiha, nylon-sukan päihin kannattaa laittaa vähän kutistesukkaa pitämään nylon-sukka paikoillaan. Paksummissa kaapeleissa sukan saa survottua juuri ja juuri liittimen reiästä sisään, jossa se pysyykin oikein hyvin.

Kutistesukka vedetään kaapelin päälle oikein kireälle. Sukan tulisi riittää molemmissa päissä hieman kaapelin eristeen yli, jolloin kaapelin ja nylon-sukan mahduttaminen liittimeen helpottuu. Huomaat kyllä mitä tarkoitan.

Juottamisessa ei ole mitään kovin ihmeellistä. Pidä vain huoli siitä, että kuumennat sekä johdinta, että vastakappaletta. Jos jompi kumpi on kylmä, niin liitos menee pilalle. On myös huomioitava, että RCA-liittimen tapin ja rungon välissä on muovieriste, joka ei kestä kuumentamista loputtomiin. Liittimeen voi varmuuden vuoksi liittää naaraskappaleen (esim. jatkoliitin), joka pitää tapin paikoillaan juottamisen ajan vaikka muovi vähän pehmenisikin kuumentamisen aikana.

Tina kannattaa olla hyvälaatuista. Itse käytän YEOY:stä ostettua ns. audiotinaa, jossa on hopeaa 2%. Ei ole kallista. Tinaa kannattaa käyttää vain vähän. Olisi hyvä pyrkiä siihen, että juotettava materiaali olisi mahdollisimman tiukkaan kiinni vastakappaleessa ja tinaa on vain sen verran kuin juotokseen helposti hulahtaa. Älä ala syöttämään tinaa kasoittain juotokseen.

Virheiden mahdollisuuden vuoksi kaapelit kannattaa testata ennen käyttöä. Eli yksinkertaisesti testataan, että signaalitie ja runko eivät ole kontaktissa keskenään. Kun asia on varmennettu ja kaapeli toimivaksi todettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Tämä vaihe ei ole välttämätön. Valoin liittimen kolon täyteen epoksia. Tällöin liitokset päätyvät täysin ilmatiiviiseen tilaan, jolloin juotokset eivät pääse hapettumaan. Lisäksi vedonpoisto varmistuu. Toisaalta tämän jälkeen kaapelia ei voi enää purkaa vaan toimenpide on lopullinen.