Virtakaapelit kuntoon
Etusivulle >>
26.3.2004 lähtien
Ajatus
Tilitin tässä aikaisemmin siitä, että virtakaapelin magneettikentän aiheuttaman sähkömagneettisen induktion pystyy estämään käyttämällä suojavaipalla varustettua virtakaapelia. Näin ei kuitenkaan ole, mutta suojavaippa vähentää merkittävästi virtakaapelin sähkökentän vaikutusta (kapasitiivinen kytkentä virta- ja signaalikaapelin välillä). Sähkömagneettinen iduktio voidaan estää kiertämällä virtakaapelin vaihe- ja nollajohdin tiukkaan toistensa ympärille.

Olisikohan tämä hyvä virtakaapeli:

http://www.tnt-audio.com/clinica/ttse.html

Kannattaa kuitekin opiskella asiaa jostain muualta, kun en itse ole perehtynyt asiaan juuri lainkaan ja koulussa opitut asiatkin ovat jo unohtuneet.

Itselläni videotykin kuvakaapelit (VGA, komponentti, komposiitti) ja takakaiuttimien kaapelit kulkevat laitteistoa syöttävän jatkojohdon rinnalla, joten virtakaapeli on syytä suojata.

Toki monet uskovat, että virtakaapelilla on hyvinkin suuri vaikutus laitteiston soundiin ja syyt vaikutukseen piilevät jossain muualla kuin häiriösuojauksessa. Tässä yksi Suomen kuuluisimmista ja ristiriitaisimmista kaapelinpätkistä JPC 2.5.  Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...

http://www.jormadesign.com

Jos haluaa hifistellä oikein kunnolla, niin kannattaa suunnistaa MR Hifiin
ja tutustua Shunyatan High End virtakaapeleihin, joiden lippulaivamallista saa pulittaa vaatimattomat 2800 euroa (jenkeistä irtoaa alle kahden tonnin, halba halba!).


http://www.shunyata.com

Itse taidan tyytyä hieman vaatimattomampaan ratkaisuun.
 















                     
Tarvikkeet
Päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen Ölflex kaapeliin, jossa on kolme 2,5 neliömillin johdinta ja päällä suojavaippa häiriö- ja mekaanisena suojana. Ölflexiä maahantuo SKS-Automaatio:
http://www.sks.fi/

Pääkaupunkiseudulla jälleenmyyjänä toimii PJ Control:
http://www.pjc.fi/

Toinen erinomainen vaihtoehto on Supran Lorad virtakaapeli, jonka suojavaippa on tehty tiiviistä foliosta, joten voidaan olettaa, että Loradin häiriösuojaus on huomattavasti varmempi kuin tämän Ölflex kaapelin.

Ölflexin metrihinta on noin 3 euroa kun taas Supran Lorad maksaa kolmikertaisesti eli 9 euroa/metri.

SUKO pistoke eli maadoitettu pistoke löytyi YEOY:stä
http://www.yeinternational.fi/

Liitin maksoi noin 1,7 euroa, mutta se vaikuttaa harvinaisen laadukkaalta. Saksalaista laatutyötä. Liitin on on kaapelinreiästään hieman elastinen, joten paksummankin johdon saa survaistua sisälle.

Jos aletaan hifistelemään taas oikein kunnolla, niin tottakai hommataan kultaa ja hopeaa, mutta hintakin monikymmenkertaistuu:

http://www.kalle-miltzow.de/Preise.html
http://www.wattgate.com/











                     
Jatkojohto löytyikin jo entuudestaan. Ostin sen Bauhausista noin 30 euron hintaan (?).

Jakopalikassa on alumiinirunko ja kuusi pistorasiaa, jotka on jaettu kahden kytkimen taakse.

Ostin tämän jatkojohdon, koska tietokoneen oheislaitteisto ei toiminut kunnolla halpisjatkojohdon kanssa. Äänentoistolaitteistoa syöttävä jatkojohto alkoi tämän vuoksi epäilyttämään, joten päätin korvata sen paremmalla jatkojohdolla. Tämä Bauhausin jatkojohto on erittäin hyvä.











                     
Rakentaminen
VAROITUS !

En voi suositella tätä hommaa kenellekään sähköturvallisuussyiden vuoksi. Itsellä on kohtalaisen tanakka sähkötekniikan koulutus, joten minulla on taito ja jopa valtuudet tehdä tälläistä hommaa.

Riskinä on lähinnä väärät tai virheelliset kytkennä. Viime vuonna sattui muistaakseni 4 sähköiskusta johtuvaa kuolintapausta. Yksi näistä johtui nimenomaan virheellisestä johtojen kytkennästä. Johdot voi helposti kytkeä siten, että laitteen kuoreen tulee 230 voltin tappava verkkojännite.











                     
Johdotin aluksi pistokkeen. Kuori täytyy muistaa vetää ensin johtoon ja vasta sitten kytkeä johdot.
Maajohdin (kelta-vihreä) pitää aina jättää pidemmäksi kuin vaihe ja nollajohdin (mustat tai ruskea tai musta ja sininen). Tämä siksi, että jos johdon vedonpoisto pettää, ensin irtoaa jännitteiset johdot ja vasta viimeisenä suojaava maadoitusjohdin.

Johdon suojavaipan kytkin maadoituspisteeseen. En kiertänyt pötkyläksi koko suojasukan säikeitä vaan vain muutamia siten, että piuhasta tuli poikkipinta-alataan ehkä noin 1,5 neliömillimetriä. Laitin suojasukkapötkylän päälle kutistesukan, ettei sen harottavat säikeet vahingossa päädy jännitteisiin liittimiin. Ruuvasin molemmat samalle puolelle maadoitusruuvia, jolloin molemmat johdot pysyvät hyvin paikallaan.

Jotkut tykkäävät tinata ruuviliitokseen kiristettävien johtojen päät. Tämä ei kuitenkaan kannata, koska tällöin liitokset hapettuvat helpommin ja ajan myötä tina painuu sisään ja ruuviliitos löystyy.











                     
Jatkojohtoni vakuutti myös avaamisen jälkeen. Alumiini oli eristetty sisältä muovilla. Johdot olivat kiinnitetty mm. abiko-liittimillä. Myös maadoitusjohto oli kytketty näppärästi abiko-liittimellä runkoon.











                     
Liitin kaapelin jakotukkiin ja jätin jälleen maadoitusjohtimen pisimmäksi. Tein suojavaipasta jälleen pötkylän ja suojasin sen kutistesukalla. En kuitenkaan kytkenyt suojasukkaa maahaan tästä toisesta päästä. En ainakaan toistaiseksi. Suojavaipan kytkennästä on esitetty ristiriitaisia mielipiteitä. Suoja toimii käsittääkseni paremmin jos se on kytketty vain toisesta päästä, mutta toisaalta se voi muodostaa antennin ja aiheuttaa häikkää sen vuoksi. Jätin itselleni siis mahdollisuuden kytkeä suojavaippa maahan molemmista päistä.
Jakotukin vedonpoisto toimi ihan hyvin, mutta reikää piti suurentaa noin millin, jotta uusi paksumpi kaapeli mahtui sinne.











                     
Maadoitusliitosta ei pidä unohtaa! Kytkentä on syytä tarkistaa vielä mittaamalla!











                     
Komia tuli. Kyllä nyt kelpaa taas hifistellä kun yksi heikko lenkki on poistettu. Tai siis ainakin vahvistettu.

Laitteissani ei ole irroitettavia kaapeleita. Muussa tapauksessa vaihtaisin piuhat oitis. Johdot ovat tavallista mustaa lakua. Olen kuitenkin laittanut niihin ferriitit henkiseksi tueksi.

Seuraava poweriprojekti voisi olla verkkosuodin. Verkkosuodin voi jopa auttaa laitteita.
Tässäkin kohdassa tilitin aikaisemmin ihan puuta heinää. Yksinkertaiset verkkosuotimet eivät suodata harmonisia yliaaltoja vaan pelkästään korkeampia taajuuksia (joitakin kilohertsejä ja sitä korkeampia taajuuksia). Verkkovirrassa voi olla soundiin vaikuttavia radiotaajuisia häiriökomponentteja (RFI). Verkkosuodin poistaa näitä ja kun verkkosuotimen ja laitteen välissä käyttää hyvin suojattua virtakaapelia, virtakaapeliin ei enää pääse syntymään RFI-häiriöitä ja laite saa tällöin nauttia suhteellisen puhtaasta sähköstä.
Enivei, verkkosuotimilla on saatu hyviä tuloksia soundiin. Mm. Hifi-lehden numerossa 10/2001 Kari Nevalainen kokeili Trichord Power Block -verkkosuodinta ja siitä sanottiin: "Karin mielestä se paransi hänen laitteistossaan ääntä enemmän kuin mikään pitkään aikaan."

Valmiita suotimia löytää mm. YEOY:stä.

Suotimet

(Saas nähdä kuinka kauan tuo linkki toimii)

Huomattavasti mielenkiintoisempi suodin on kuitenkin legendaarinen Jon Rischin suunnittelema suodin:

http://www.geocities.com/jonrisch/surge.htm
http://mysite.verizon.net/vze22yzp/id11.html

Osien saatavuus tuntuu olevan hieman heikko, joten voi olla, että täytyy vähän soveltaa ohjetta.











                     
Linkkejä DIY-virtakaapelisivuille
Itse väsään varmaan tuollaisen TNT-TTS kaapelin. Kaapelit joissa on vain yksi eriste ovat sähköturvallisuusmielessä jossain määrin epäilyttäviä. Niihin voisi kyllä lisätä vaikka muoviletkun tai jotain lisäeristeeksi.


                     
DIY punottu virtakaapeli >>