Tavoitteena High End - Passiivinen esivahvistin
Sivu 1
Etusivulle >>
Ajatus
Ajatus passiivietusesta lähti varmaan tästä:
DIY passiivietunen

Kuukausien hautomisen aikana luin ja kuulin kymmeniä hehkutuksia passiivietusen ylivertaisuudesta ja sen upeasta äänikuvasta ja äänen puhtaudesta. Passiivietusen vastustajat moittivat rajoittunutta dynamikkaa ja sovitusongelmista aiheutuvia ongelmia. Teknisten tietojen mukaan laitteistoni piti soveltua ihan hyvin passiivietuselle, joten en antanut kauhukuvien pelotella, vaan päätin ryhtyä hommiin.


Yksi tärkeä kriteeri oli kotiteatterin ja kaksikanavasetin saumaton ja tinkimätön yhdistäminen. Tätä asiaa olen pohtinut jo pari vuotta joten ajatus integroinnin toteuttamisesta oli kristallin kirkas. Laitteeseen oli yksinkertaisesti lisättävä yksi ylimääräinen valitsin, jonka sisääntuloissa on eri esivahvistimia (passiivinen esivahvistin tai kotiteatterivahvistimen pre-out) ja ulostulo menee suoraan päätevahvistimelle. Yksinkertaisen puristinen ratkaisu. Joissakin aktiivisissa esivahvistimissa on ns. prosessorikytkin, joka säätää äänenvoimakkuuden vakioksi tietyllä sisääntulolle. Ratkaisu ei ole kuitenkaan kovin tinkimätön, sillä tällöin ulkoisen prosessorin tai kotiteatterivahvistimen signaali menee kahden äänenvoimakkuussäätimen läpi.
Kuvia Klikkaa suuremmaksi
Komponentit
Komponentti- ja materiaalivalinnat olivat lopulta helppoja.

Passiivivaimennin muodostuu säädettävästä vastuksesta eli käytännössä potentiometristä tai askelvaimentimesta. Creekin maineikkaan passiivinen esivahvistin rakentuu hyvämaineisen Alps Blue potentiometrin ympärille. Ko. potentiometriä käytetään useissa integroiduissa vahvistimissa ja aktiivisissa esivahvistimissa joten se lienee kohtalaisen hyvälaatuinen. Hintaa sillä on noin 30-40 ja sitä saa myös moottoroituna, jolloin kaukosäädön toteuttaminen on helppoa. Kunnolliseen askelvaimentimeen verrattuna potentiometrit ovat kuitenkin huonoja.
Askelvaimetimia on markkinoilla pilvin pimein. Varsinaista ryhmätestiä en ole nähnyt, mutta Tanskalainen DACT CT2 on tuntunut saavan eniten kehuja. DACT:a saa myös Suomesta Kruunuradiosta 175 eurolla.

Tässä muutamia vaihtoehtoisia askelvaimentimia:
Audiolive
Goldpoint Audio Controls (hyvää tietoa erilaisista askelvaimenninkytkennöistä)
Rakennussarja
Rakennussarja
Acoustic Dimension
Marchand Electronics
Vishay Dale (ostin tälläisen 50 kohm askelvaimentimen putkietusta varten)
Audio Note

Myös RPM Development:sta kannattaa kysellä laadukkaita askelvaimentimia.

DACT CT2 poikkeaa kaikista tuntemistani askelvaimentimista. Siinä käytetään pintaliitosvastuksia, joiden ominaisuudet pitäisi olla poikkeuksellisen hyvät. Kytkentänä on sarjakytkentä. Valitsin vastusarvoksi 10 kohmia DACT:n suosituksen mukaisesti.
Askelvaimennin
Valintakytkin
Elman kiertokytkimet ovat todella laadukkaita. Niitä saa mm. Radioduosta. Bebek myy myös Elman kiertokytkimiä, jotka ovat todella edullisia, mutta toisinaan hapettuneita ja huonokuntoisia. Putsaamalla esim. ultraäänipesurilla vähän pärsääntyneenkin kytkimen saa ensiluokkaiseen kuntoon.

Valitsin 2X6 kytkimiä, jossa on siis kuusi paria ottoja. Hintaa oli suolaiset 25 euroa/kpl.
Liittimet
Liittimien valinta oli helppoa. Bilteman liittimet ovat mekaanisesti hyvin tehtyjä, mutta kun hintaa on 2.90/pari, niin jostain on täytynyt tinkiä. Laadukkaissa audiokomponenteissa kovat eristeet ovat useimmiten teflonia, mutta Bilteman liittimessä se lienee jotain muuta. Johtimen kupari ei ole varmaan 99.9999 % puhdasta ja kultauksen paksuuskin lienee vähäinen. Tarvitsemani määrä oli kuitenkin sitä luokkaa, että oli pakko tyytyä heikonpaan laatuun. Tämä onkin oikeastaan ainoa asia, jossa tingin rakentamiskustannuksissa. Jos kukkaro olisi antanut myöden, valinta olisi ollut tietysti WBT, jonka liittimet maksavat noin 50 euroa/pari.
Kaapelointi
Kaapelointi tuottikin vähän enemmän päänvaivaa. Tarkoitus oli alunperin käyttää yhdessä välikaapeliparissa käyttämääni Raydex:n ohutta koaksiaalikaapelia, jonka johdin ja suojavaippa on hopeoitua kuparia.
RPM Developmentsin guru Markus Hihnala suositteli kuitenkin toista  kaapelia. Se on todella jäykkää koaksiaalijohtoa, jonka rakenne oli todella mielenkiintoinen. Johdin oli paksua hopeoitua kuparia ja vaippa tinattua kuparisukkaa. Suojasukan päällä ei ollut lainkaan eristettä.

Ostin tuota jäykkää piuhaa ja pilkoin sitä paloiksi ja yritin ahtaa sitä ahtaaseen kotelooni. No ei onnistunut millään. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui eristeen puute. En halunnut että vaipat koskettavat toisiaan, jotta yhden pisteen maadoitusperiaate ei vesittyisi. Turhaan varmaan, mutta psykoakustisista syistä en halunnut tehdä mitään itseä epäilyttävää ratkaisua.

Niinpä suunnistin takaisin RPM Developmentsiin ja hommasin tuota ensin mainitsemaani koksua. Ja nyt voin nukkua yöni rauhassa :-)

Kuten mainitsin, vahvistimissa on syytä harjoittaa yhden pisteen maadoitusmenetelmää. Normaalisti maajohdot vedetään hyppylangoilla yhteen pisteeseen, mutta Markus Hihnalalta löytyi jälleen ässä hihasta tähänkin hommaan. Liittimien maadoitus on tehty kiskolla, joka on paksuhkoa hopeoitua kuparia. Vastaavaa maadoitussysteemiä näkee ainakin Classen vahvistimissa.
Kotelo
Kotelon tekeminen kotikonstein on todella työlästä. Ensinnäkin pitäisi löytää sopivaa alumiinia jostain ja toiseksi sitä pitäisi pystyä työstämään. Löysin sikakallista alumiinia Bauhausista. Korkea hinta johtuu lähinnä eloksoinnista. Tulisi halvemmaksi hommata tavallista pinnoittamatonta alumiinia ja eloksoida se jälkeenpäin.

Jos tiedät mistä saa ostaa 60 mm leveää alumiinilattatankoa kerro ihmeessä!!!  audiovideo_palaute@hotmail.com

Materiaalin tulee tosiaan olla alumiinia tai jotain muuta epämagneettista ainetta. Rauta yms. magneettiset aineet vaikuttavat  komponenttien magneettikenttiin. Passiivietusessa ei ole kuristimia tai muuta magneettikentällä pelaavaa komponenttia, mutta varmassa vara parempi.

En ala selittämään kotelon rakennusvaiheita sen kummemmin, koska jokainen tekee kotelon kuitenkin omalla tavallaan. Laitan tähän kuitenkin kuvia ja jos tulee kysymyksiä, niin meiliä voi lähettää.
Sahasin palat sahauskoteloa hyväksi käyttäen tavallisella rautasahalla. Leikkaukset eivät olleet tietenkään suoria, joten aikaa paloi viilaamiseen todella paljon.
Kotelosta tuli lopulta oikein hyvä. Onnistuneiden liitosten ja täsmällisten reikien salaisuus on se, että LIIMAAN aina kappaleet kohdilleen ennen reikien poraamista. Ensin poraan pienemmän reiän, revin kappaleet irti toisistaan ja sitten poraan isomman reiän. Pienempään reikään tehdään kierteet kierretapilla.

Liimana käytän kontaktiliimaa. Se tarttuu nopeasti mutta ei kuitenkaan liimaa kappaleita toisiinsa liian lujasti.
Jatkuu seuraavalla sivulla >>
Sivulle 2  >>
10.3.2004 lähtien
Tarvikehankinnat >>