NOJATUOLIMIETTEITÄ

Tositeeveetä ja saippuasarjaa

BB ja Salatut ovat pyörineet Suomen tuubeissa jo vuosia.  Itse olen ihmetellyt kyseisten ohjelmien kehnoutta, moraalisesti ja älyllisesti kestämätöntä tasoa. Mikä saa ihmiset noin surkeiden formaattien ja sarjojen pariin yhä uudestaan?  Ulkomailla BB on saanut paljon kritiikkiä osakseen eikä syyttä. Kuinka paljon nämä ohjelmat vaikuttavat lasten ja nuorten elämään kotona, koulussa, yhteiskunnassa?  Itse olen muutaman kerran törmännyt asenteisiin ja käytökseen, minkä voi päätellä tulleen kyseisistä sarjoista negatiivisessa mielessä niitä tuijottaville. Kyse ei ole vain joistain pienistä asioista vaan elämäntavoista ja moraalista. Nyt järki käteen ja eikun boikotoimaan huonoja ohjelmia!


Lakitermejä uskonnollisissa teksteissä

"Justice for all" -periaate ei ole nykyajan rokkareiden keksintöä, vaan useita vuosituhansia sitten oikeudenmukaisuuden vaatimus on tullut esille vanhoissa uskonnollisissa kirjoituksissa. Juutalaisen seurakunnan Toora ja muut VT:n tekstit vilisevät ohjeita, asetuksia, määräyksiä, kieltoja ja suosituksia. Laki on toisaalta hyvä, toisesta näkökulmasta varsin ankara. Laki suojeli elämää, mutta lain rikkojat saivat kokea rangaistuksen, jopa kuoleman. Uuden testamentin maailmassa roomalainen ja juutalainen oikeus kisailivat keskenään, tämä kärjistyi huippuunsa Vapahtajan kärsimyshistoriassa: maailmanhistorian ainoa synnitön kärsi epäoikeudenmukaisen rangaistuksen, mutta kantoi sen Isän tahtoon suostuen maailman syntien sovitukseksi. Jumalan Poika pelasi siis Isänsä "pelikirjan mukaan", pelisäännöillä (laki) viimeistä pilkkua myöten: "Se on täytetty."

UT:n roomalaiskirjeessä, mm. luvussa 8 viljellään runsaasti lakitermejä:syyttää, puolustaa, tuomita, voittaa, vapauttaa. Koko Raamatun teologiassa laki ja paholainen tunnetaan syyttäjinä, mutta Kristus ja Pyhä Henki puolustajina.

Room. 8:
31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Kristitty uskoo oikeudenmukaisuuden voittoon, ainakin loppupeleissä. Viimeinen tuomio ei ole Terminaattori-Arskan vallassa, se ei olekaan epäreilu pisteidenjakotilaisuus, vaan oikeudenmukainen tilinpäätös maailmanhistorialle. Pienoisevankeliumi näkyykin nyt Suurena ilosanomana. Sitä mitä maailmassa halveksittiin ja poljettiin, se näkyy nyt arvokkaimmista arvokkaimpana. Ilmestyskirja kuvaa tuota prosessia juhlallisen mahtipontisesti, vastaansanomattoman vakuuttavasti.

Entä tämä maanpäällinen elämä?  Realistinen käsitys ihmiskunnan tilasta heijastuu evankeliumeiden ja apostolien opetuksessa. Lokamedian, juorujen ja valheiden vastaisesti pyritään pysymään totuudessa, ei lyödä lyötyjä, puolustetaan heikkoja, rohkaistaan masentuneita eli halutaan pysyä Jeesuksen opetuksessa, Sanassa. Kun ihminen on löytänyt Vapahtajan, hän ei olekaan ensimmäisenä hyökkäämässä kanssaihmisiä vastaan. Taivaaseen mahtuu kaikki jotka sinne haluavat.


Ateismin näköalattomuus läpivalaisussa:  UUSATEISMIN NOUSU JA TUHO LÄNSIMAISSA

Ylläolevaa otsikkoa voisi muotoilla "jatkuva ruikutus ja uho".  Onhan se tosi outoa, kun melkoisen pieni vähemmistö pyrkii määräämään YK:n suositusten vastaisesti uskonnon harjoittamisen ja opettamisen muotoja. Samalla nykyajan ateistit ja vapaa-ajattelijat aktiivisesti unohtavat, että Itä-Euroopan, Neuvostoliiton ja Kiinan entisissä kommunistisissa diktatuureissa ateismi oli valtion sekä tieteen virallinen tunnustus ja katsomus. Tuon aikakauden hedelmät olivat ihmiskunnan historian mädimmästä, pahimmasta päästä: lyhyessä ajassa tapettiin viime vuosisadalla enemmän kuin koskaan ennen sitä. Jos tuohon vasemmistoideologioiden saavutusten listaan lisätään vielä oikean äärilaidan kansallissosialismi ja fasismi, päästään niin tähtitieteellisiin uhrilukuihin joihin verrattuna eri uskonsotien uhrien kokonaismäärä jää kauas jälkeen "uskonnottomista sodista". Useinhan uskonsodissakin oli kysymys maallisista syistä, kuten rahan himosta, moraalittomuudesta, alueiden hallinnasta, harhaopeista ja jumalattomasta elämäntavasta. Sodat siis tosiasiassa käytiin varsin maallisista ja antikristillisistä pyyteistä.

Uusateismihan markkinoi itseään netin välityksellä sellaisille kohderyhmille, joilla on vähiten kokemusta, näkökykyä ja puolueetonta tietoa historian tapahtumista: nuorille ja kiireisille oravanpyörään eksyneille tai sieltä pudonneille ihmisparoille. Kun joukkoon luetaan katkeroituneet, ihmissuhteissaan pettyneet ja vääryyteen mieltyneet ihmisluonteet, sekametelisoppa on valmis. Näillä ihmisillä ei ole ollut aikaa tai halua tutustua maailmankirjallisuuden klassikoihin, vaan holly-bollywoodimainen pinnallinen kulttuurianti on ollut monien kiinnostuksen pääkohteena. On kiitettävää, että monet ovat nousseet vastustamaan tätä materialistisen, ateistisen ja uskonvastaisen öykkäröinnin harhaa.

Eräs aikamme johtavista uskonnonfilosofeista professori David Bentley Hart valistaa meitä kirjassaan  Ateismin harhat (2010):   "Nykyinen uskonnonvastainen polemiikki (Hitchens, Dawkins, Dennet, Harris) perustuu käsitesekaannuksiin, pinnallisiin yksinkertaistuksiin ja suoranaiseen tietämättömyyteen."  Hart hahmottelee, miten kristinusko on positiivisesti muovannut maailmanhistoriaa ja näkee kristinuskon rapautumisen yhteiskuntamme uhkatekijänä. Hän hyödyntää teksteissään sekä patristisia että postmoderneja ajattelijoita ja hänet tunnetaan terävänä yhteiskunnallisten ilmiöiden ja filosofisten suuntausten kommentaattorina. Hänen pääteoksensa on The Beauty of the Infinite (2003), jota pidetään yhtenä viime vuosikymmenten merkittävimpänä teologian yleisesityksenä. Hart on ortodoksisen kirkon jäsen.

Yhteiskunnan arvomaailman pinnallistuessa lapset ja nuoret joutuvat kärsijän asemaan. Kuka jaksaa puolustaa ja auttaa yhteiskunnan vähäosaisia?  Lapset tarvitsevat henkistä ja hengellistä pääomaa voidakseen selviytyä ihmiselämän aallokoissa, maailman myrskyissä. Oman vakaumuksen, uskonnon ja elämänuskon tulee saada vahvistua, rakentua kaikessa rauhassa. Vanhempina ja kasvattajina meidän tulee toimia sen puolesta, että peruskoulu tarjoaa turvallisen ympäristön opetella Elämää isolla eellä. Kun jopa 80-90 % suomalaisista kuuluu johonkin uskonnolliseen yhteisöön kuten kirkkoon, meidän "uskovien"  tulee ilomielin kustantaa verorahoillamme myös "uskonnottomien" peruskouluopetusta. Kuuluuhan yleissivistys kaikille!


Stressimittarin lanseeraus

Koska on kehitelty tohtoreiden Tolonen ja Kiminkinen neuvontapalstat, lienee syytä julkaista myös sekatyömies-maisteri Kapasen stressimittari.

Yliopiston väitöstutkimuksen mukaan suuri osa opettajista potee ylenmääräistä stressiä vielä useita viikkoja kesäloman alkamisen jälkeen, stressi helpottaa monilla
vasta heinäkuussa. Tällä alalla poissaoloja on melko paljon uupumuksen takia. Miten vähentäisimme väsymisen taakkaa?

Stressimittarimme asteikko löytyy väliltä 1 – 10:         1 = vähiten stressiä, 5 = tavanomainen stressi, 10 = ylen paljon stressiä.

Koulun aloittaminen elokuussa: 5
Syysloman alku: 7
Talvisodan aloituspäivä (30.11.): 8
Itsenäisyyspäivä: 9
Joulunalusviikko: 9.5
Loppiainen: 7
Urheiluloma helmikuussa: 7
Pääsiäisloman alku: 7.5
Vappu: 8
Toukokuun loppupuoli: 9.5
Kevätjuhla: Armas Aika ja Suvi Suloinen 9
Juhannus: 7
Heinäkuu: 4

Yksi keino voisi olla liikojen luottamus- ja edustustehtävien karsinta, tilalle keskittymistä perustehtävään ja rentoutumiseen sillä keinolla mikä kullekin henkilölle parhaiten sopii. Joku tykkää mennä ”gaalaan”, toinen menee samaan aikaan ”kalaan”. Liikunnanopen rasitus voi olla aivan erilaista kuin äikän tai reaaliaineiden opettajien. Yksilöitä ei voi kvantitatiivisesti vertailla. Lisäksi vielä kunkin ihmisen oman elämän kiemurat.

Meillä opettajilla on taito tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Entä jos ajattelisimme toisinpäin: monimutkaisista yksinkertaisempia? Työkykyä ja jaksamista!

Dawkins - mies harhaluulojen takana

Professori Alister E. McGrathin kritiikki Richard Dawkinsin kirjoituksia vastaan on varsin oikeutettua. Dawkins hyökkää Darwinin aikalaisten käsityksiä vastaan, mutta hänen kykynsä ei riitä aiheen laajempaan käsittelyyn. Dawkinsin vahvana pakkomielteenä on evoluutioteorian ja Darwinin merkitys. Hän ei pääse irti kehäpäätelmistään ja jämähtää suuntaamaan patoutumansa tiettyihin katsomuksiin.

Dawkins ei taida tietää, että itse asiassa Raamatusta löytää viitteitä järkevään evoluutiokäsitykseen. Esimerkiksi 1. Moos. 3:14 voidaan ymmärtää eläimen surkastumaksi, siirtymisestä jalkojen käytöstä mateluun. Lisäksi eläinten luomisen järjestys sopii hyvin tieteen löytöihin, kyse on siis laajoista luomisen linjoista. Mollatessaan uskovia  Dawkinsin agressiivinen pilkka osuukin miehen omaan nilkkaan.

Dawkinsin ja myötäilijöiden päätelmät voi huomata kestämättömiksi seuraavissa kohdissaan:

1) Darwinin merkitys tieteille oli myös selkeästi negatiivinen: luonnontieteellisen ja muun tutkimuksen voimavaroja suunnattiin 150 vuoden aikana suunnattomasti väärille ja turhille raiteille. Genetiikan isää Gregor Mendeliä voi perustellusti pitää Darwinia parempana tiedemiehenä, mutta Mendel oli kolme vuosikymmentä aikaansa edellä.

2) Tavalliselle ihmiselle Darwinin ja Dawkinsin ajatuksilla ei ole paljonkaan annettavaa. Jos Dawkins vie ihmisiä kauemmas Jumalasta, hän tekee saman minkä käytännön darvinistit, kuten Hitler ja Stalin, tekivät jo ennen häntä tuhoisin seurauksin. Ihmisarvon ja terveen jumalauskon menetys vie ihmiskuntaa kohti epätoivoa, barbaarisuutta ja terrorismia.

3) Kun luomiskertomus on jopa 3000-4000 vuotta vanha, mitä sanoja itse Dawkins olisi käyttänyt tuohon aikaan?  Dawkins ei ota lainkaan huomioon sitä tosiasiaa, että Genesiksen mukaan suuret valot luotiin vasta neljäntenä päivänä, joten oliko tätä ennen 24 tunnin vuorokausia?  Raamatussa ei siis sanota, että maapallo on 6000 vuotta vanha, kysymys jätetään auki, annetaan vain vihjeitä. Sanassa puhutaan ihmiskunnan alkuhämärästä ja alkukirkkaudesta.

4) Maailmankatsomuksestaan johtuen Dawkins ei pysty antamaan kunniaa sille kelle kunnia kuuluu. Dawkins aliarvioi Jumalan taitoa luoda Hyvä maapallo ja hieno biodiversiteetti. Kun kaikki luotiin hyväksi, ei ollut jatkuvasti tarvetta korjata omaa luomistyötään, vaan Raamatun mukaan Jumalakin lepäsi luomistyöstään. Luonto sai kukoistaa ja kehittyä omalla tavallaan. Ihmisellä oli alusta alkaen vastuu maan viljelemisestä ja luonnon suojelemisesta.

5) DNA:n sisältämä mahtava tietomäärä todistaa uskovalle Luojan viisaudesta. Se, että DNA on samankaltainen monilla elävillä olioilla, todistaa sen puolesta, että kaikella on viisas Suunnittelija ja Alullepanija. Turha hyvää koodia ja ainesta on kokonaan vaihtaa, sillä tässähän juuri ne erot ratkaisee lajien erilaisuuden, ei vain se DNA-koodin samankaltaisuus.

6) Uskon näkökulmasta Jumala on kaikkein paras fyysikko, kemisti, astronomi ja biologi. Tätä kautta tulee ymmärrettäviksi myös Raamatun yliluonnolliset kertomukset: Kaanaan häissä Jeesus muutti veden viiniksi hetkessä, myrsky ja tuuli tottelivat Herraa Gennesaretin järvellä, puhumattakaan lukemattomista parantamisihmeistä, joita Jeesus teki.

7) Dawkinsin tulisi myöntää Darwinin tekemät suuret virhearviot ja niistä johtuvat inhimilliset, kansakuntia koskevat tragediat. Samaan aikaan myös kaikki uskonnot ja katsomukset tulee laittaa puntariin. Mutta "lasta ei tule heittää pesuveden mukana viemäriin". Kaikki Hyvä ja Totuus, mikä on löydettävissä, kannattaa etsiä.

8) Kolmiosaisessa TV-sarjassaan Dawkins päästi useita sammakkoja suustaan: teologiset väittämät osuivat yleensä harhaan, lisäksi makroevoluution perusteet ja todisteet olivat yllättävän heikolla pohjalla! Nyt miehellä olisi ollut mahdollisuus tuoda kaikki esille, mutta ei vieläkään kunnon näyttöä, vaan runsaasti Dawkinsin omaa propagandaa, pseudotiedettä.

9) Dawkins viittasi talouselämän ja evoluution yhteiseen, mukamyönteiseen säveleen, mutta sehän vasta onkin tragedia: pörssikeinottelijat kaatavat suuria yhtiöitä rahanahneuksissaan ja miljoonat ahkerat työntekijät jäävät työttömiksi. Joskus tuntuu siltä, että kaikki mihin eloonjäämisoppi ja darvinismi koskee, sen se varmasti tappaa, niin talossa kuin puutarhassa, kaupungissa ja maaseudulla. Dawkinsin oma propagandatoimisto saa TV-ohjelman mukaan tukensa pörssikeinottelijalta, onkohan miehen oppituolikin tullut samalta suunnalta?

10) Suomessakin trendien myötäilijöitä riittää. Tähtitieteen puolella EV perustelee väitteitään todella kevyesti, joskus jopa lapsellisilla heitoilla. Politiikassa ET on kaivautunut Neuvostoliiton aikaisiin juoksuhautoihin; hän unohtanee aktiivisesti, että entinen itänaapuri ja sitä kautta koko itäinen Eurooppa oli ateismin ja uskonnottomuuden kokeilukenttää. Entä tulokset?  Kaikki ne asiat yhteiskunnassa menivät penkin alle (= päin helvettiä), mitkä yleensä sinnepäin voi mennä. Skepsis pelkää ateismin lopullista romahtamista ja myöntää Huuhaa-palkintoja tuskin lukemattakaan niitä kirjoja, joiden perusteella palkintoja myönnettiin. Skepsikselle voisi tässä ja nyt myöntää Vuoden Munaus-palkinnon. Hieman itsekritiikkiä, pliis.

Uskonpuhdistaja Martti Luther ja seksi

Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan toimisto on julkaissut uudella vuosituhannella nuorten terveyteen liittyvän tutkimuksen "Young people's health in context".  Tutkimus antoi tietoa useiden kymmenien, lähinnä eurooppalaisten, maiden nuorison yleisistä sosioekonomisista ja kulttuurillisista olosuhteista, sosiaalisista verkoista ja henkilökohtaisen elämäntyylin tekijöistä, kuten perheestä, ystävistä, kännykän ja tietokoneen käytöstä, koulusta, tupakanpoltosta, alkoholin ja kannabiksen käytöstä, TV.n katselusta, syömistavoista ja seksuaaliterveydestä. Mielenkiintoiseksi asian tekee mahdollisuus vertailla eri alueita toisiinsa: Euroopan itäiset maat ja läntiset maat, katoliset, ortodoksiset ja protestanttiset maat,  taloudellisesti rikkaat maat ja köyhemmät maat. Kukin tutkimuksen lukija voi tehdä omat päätelmänsä, mitkä tällä kertaa pohjautuvat luotettavahkoon tutkimukseen, ei pelkästään iltapäivälehtien otsikoihin tai vertaisryhmien sisäiseen, usein varsin väritettyyn tiedonvälitykseen.

Euroopan katolisten maiden  ja paavin keskiaikaista sielunrauhaa järkytti uskonpuhdistaja Martti Luther lähes 500 vuotta sitten. Miten tuo laaja uskonpuhdistus vaikutti tulevien vuosisatojen ja nykypäivän ihmisten elämään ja kulttuuriin?   Todella paljon myös myönteisiä asioita seurasi reformaatiosta. Sadat Luther-tutkijat, kuten katolinen Peter Manns, Roland H. Bainton ja James. M. Kittelson ovat monipuolistaneet kuvaamme uskonpuhdistajasta. Luotettavan tutkimuksen kautta olemme saaneet lisää tietoa hänen käsityksistään sukupuolisuudesta, avioliitosta ja perheestä.

Selibaatissa elämistä Martti-munkki sai kokea useita vuosia kestäneen luostarielämän aikana. Raamatun opetukseen pohjautuen hän yli 40-vuotiaana hylkäsi naimattomuuden ja astui avioliiton onnelaan nunna Katariina von Boran kanssa. Häät toimitettiin Wittenbergin kirkon pääovella kaiken kansan nähden, minkä jälkeen odotti juhla-ateria augustinolaisluostarissa ja aterian jälkeen raatihuoneella pidettiin häätanssiaiset. Lutherin perheeseen syntyi kuusi lasta ja kodissa vallitsi lämmin kristillinen henki. Alituista jännitystä avioliittoon toi seikka, että Martin mielestä raha oli kuluttamista tai poisantamista varten. Jopa Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja, sai opiskelijaelämän niukkuuden keskellä apua Lutherilta. Tutkijoiden mukaan tämä ex-munkin ja ex-nunnan avioliitto kuuluu kristikunnan onnellisimpiin ja aviopuolisoiden keskinäisestä rakkaudesta on todisteena, että Martti "suli puolisonsa käsivarsille kuin vaha".

Luther palautti alkuaikojen väittelyissä avioliiton fyysiselle tasolle, koska hän torjuakseen pappien asiaanpuuttumisen korosti sitä, että sukupuolinen kanssakäyminen on yhtä tarpeellista ja välttämätöntä kuin syöminen ja juominen (Bainton). Niiden ihmisten, jotka eivät ole saaneet siveyden lahjaa, on löydettävä tyydytyksensä. Jos se heiltä kielletään, pidetään siis huorintekemistä parempana kuin avioliittoa. Vailla sukupuolista tyydytystä moni kärsii vietistään ja tästä syystä avioliitto on puhtaampi sääty kuin munkkius. Avioliiton tarkoitus on olla lääkkeenä syntiä vastaan. Tästä johtuen Luther suositteli avioitumista suhteellisen nuorena, jopa alle parikymppisenä. Nykypäivän yhteiskunta taloudellisine vaatimuksineen asettaa omat esteensä nuorten romanttisille suunnitelmille, mutta kokemusten mukaan nuo esteet on sittenkin voitettavissa.

Myöhemmin Luther alkoi kuvata avioliittoa luonteen kouluna. Vaikka Luther hylkäsi ajatuksen autuuden ansaitsemisesta, hän ymmärsi silti, että rohkeutta, kärsivällisyyttä, rakkautta ja nöyryyttä on harjoiteltava. Perhe-elämän asettamat vaatimukset ovat korkeat. Jumalan suurinta armoa on, kun rakkaus säilyy avioliitossa. "Ensimmäinen rakkaus on juopunutta. Kun huumaus menee ohi, seuraa uskovilla ihmisillä todellinen puolison rakkaus... ruumiillinen yhteys ei riitä; vaaditaan myös että sydän ja sielu, tavat ja elämä käyvät yksiin." 

Meille uuden vuosituhannen ihmisille Lutherin käsitykset sukupuolisuudesta ovat suuressa määrin yhä ajankohtaisia, jopa ultramoderneja. Ihmisen perusolemus on säilynyt samana, vain ulkonaiset olosuhteet vaihtelevat. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja hengellinen kokonaisuus. Maailmanlaajuisesti seksuaaliterveyden ylläpitäminen on terveydenhuollon suurimpia haasteita kaikissa maissa, joten ihmisten elämäntapoihin pyritään vaikuttamaan toisaalta myönteisellä, mutta myös varoittavalla valistuksella.  (AK)

Uskonto ja katsomus

Tärkeää on se, että myös kotien näkemys saa tukea koulussa. Oppilaan tulee saada yläasteelta alkaen laaja tietopaketti sekä omasta uskonnosta että muidenkin katsomuksista. Yläkoulun uskontokirjat ovat erittäin korkeatasoisia teoksia, oppikirjoja. Historian opettajilla ei ole monastikaan pätevyyttä uskonnon opettamiseen.

Uskonnon opetus peruskoulussa on nykyään niin yleissivistävää, että jopa ateistit viihtyvät oman kouluni uskonnon tunneilla. 16-vuotiailla on suuria vaikeuksia hahmottaa laajaa uskonto-katsomus-kenttää. Siksi on hyvä, että vasta 16-18-vuotias voi valita vapaammin, ettei tulisi ryhmästä toiseen hyppimistä pärstä- tai muotikertoimen perusteella. Ei ole järkevää, että oppilas hyppää siihen ryhmään, jossa pääsee helpommalla tai jonka ope sattuu olemaan mukava veikko. Lisäksi vertaisryhmien ja ulkopuolisten tahojen painostus voi yltyä rajuksi varsinkin suurissa kaupungeissa, kuten olen havainnut pääkaupungissa joskus tapahtuneen. Peruskouluikäinen nuori ei ole aina tarpeeksi vanha päättämään monista asioista, tarvitaan kypsyyttä siihen.

Suomessa tulee lisätä myönteistä keskustelua positiivisesta uskonnonvapaudesta, jopa suosia uskonnon harjoitusta. Siten radiokanavillakin uskallettaisiin soittaa uskonnollista musiikkia, mm. kultaa ja platinaa myyneitä: Juha Tapio, Samuli Edelmann, The Rain, HB, Deuteronomium, Tilkkutäkki ja muut.

Toivoa sopii, että myös sanomalehdistö herää myönteiseen uutisointiin. Nythän uutistilaa on saanut vapaa-ajattelijoiden pieni uskonlahko, kirkon tilastouutiset, ääriliikkeet ja muut kielteispainotteiset jutut. Jopa valtakunnan päälehdistä osa on lietsonut uskontopelkoa ja siten myös suoranaista asennerasismia. Ateistinen propaganda on jäänyt Suomen massamediaan, vaikka ison itänaapurin kommunistinen diktatuuri on kaatunut jo aikoja sitten.

Ihmisoikeusjulistuksen mukaan uskoa tulee saada harjoittaa kodissa, kylällä, kaupungilla, koulussa - joka paikassa. Jos tietty kuppikunta painostaa kotisivullaan eroamaan jostain uskontokunnasta, kyse aika erikoisesta ilmiöstä: uskonnottomasta vapaa-ajattelijain lahkosta on tullut aggressiivisimman katsomuksen ryhmittymä.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jaetaan tietoa ja oppia, tuetaan myönteistä uskon harjoittamista, annetaan aikaa kasvulle. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa :)  Uskontoa ja elämänuskoa lisää kouluihin!

Suomen malli kiinnostaa

Juhani Argillanderin näkemys (Opettaja-lehti) katsomusopetuksesta oli rakentavan realistinen ja pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan järkevästi perusteltu. Erikoistuneen luokanopettajan tai aineenopettajan koulutuksella varustettu ja työhönsä motivoitunut ammattipedagogi pystyy hahmottamaan kestäviä aineksia myös sirpaloituneen yhteiskunnan nuorille toivoille. Pitkän koulupäivän jälkeen ei aina jää voimia kuin akkujen lataamiseen turvallisessa kotiympäristössä. Myös pinta-alaltaan laaja kotimaa ja kylmähköt vuodenajat laittavat omat rajoituksensa sekä aikuisten että lasten liikkumiselle koulu- tai työpäivän jälkeen.

Teknologia- ja mediaviidakossa seikkaileva lapsi tai nuori tarvitsee henkistä ja hengellistä pääomaa, jota on vaikea löytää kertakäyttökulttuurin mainosvalojen keskeltä. Suomalaiseen yleissivistykseen kuuluu tasokas uskonto- ja katsomusopetus peruskoulussa. Nykypäivän koulussa kunnioitetaan tässä asiassa  kotien toivomuksia ja on tärkeää, että nämä etuoikeudet säilyvät jatkossakin.  Ortodoksisen, luterilaisen, katolisen ja islamin uskonnon ohella elämänkatsomustieto sekä pienemmätkin suuntaukset saavat kaikki suhteellisen monipuolista katsomusopetusta jo nyt ja tätä kaikkea tarvitaan.

Ranskan tai USAn katsomusopetusmallien soveltaminen sellaisinaan käy huonosti pohjoismaiseen yhteiskuntaan. Ranskan nuorisomellakat ja USAn koulujen väkivaltaongelmat ovat lisänneet kiinnostusta suomalaiseen ja vastaavaan katsomusaineopetukseen. Amerikkalaisnuorille tulisi tarjota monipuolista ja yleisivistävää uskonnonopetusta  myös koulujen seinien sisällä; ei ihminen elä vain Hollywoodin tarjoamalla annilla ja elämänmalleilla. On perusteltua saada asiantuntevaa tietoa sekä lähiympäristön että kaukaisten maiden uskonnoista ja katsomuksista etenkin globalisoituneessa maailmassa.

Kristinuskon sisäistämisen ohentuessa myös Suomessa on törmätty uudenlaisiin ongelmavyyhteihin (Jokela, Kauhajoki). Molemmissa tapauksissa jatko-opintoja suorittaneet opiskelijarikolliset ilmoittivat elämänkatsomuksekseen  ateismin, ihmisvihan, jopa tietynlaisen darvinismin. Käänteisen katsomuksen omaava ei voisikaan myöntyä vastaaviin rikoksiin: jumalausko, ihmisrakkaus ja usko luomisen kauneuteen nostavat ihmismieltä synkkyyden alhosta kaidalle tielle. Kymmenen käskyn, Rakkauden kaksoiskäskyn ja evankeliumin hylkääminen johtaa yksilöä yhä syvemmälle lankeemuksen syövereihin.

Peruskoulun oppimateriaaliin, kuten kirjasarjoihin, tutustuminen antaa huoltajille kokonaiskuvaa nykypäivän opetuksen vaativuudesta ja korkeasta tasosta. Yläkoulun oppilaan kehitystasolle maailman uskontoihin,  kirkkoihin ja etiikan maailmaan tutustuminen tarjoaa sopivaa haasteellisuutta, mahdollisuutta myös eri katsomusten ja uskontojen rakentavaan vertailuun. Yleissivistävyys, asiantuntevuus ja suvaitsevaisuus ovat suomalaisen uskonto- ja katsomusopetuksen suuntaviivoja uudenkin vuosituhannen haasteissa. (AK)


USKO, TIETO JA TIEDE

IHMISOIKEUDET JA ETIIKKA

 MEDIAKRITIIKKI

Habermas

Puolimatka
Alussa oli Sana     Klikkaa: Tästä löytyy kommentteja tähän puheenvuoroon.

Eräs varma tunteita nostattava ja kuohuttava aihepiiri mediassa on darvinismi ja evoluutio. Näihin pohjautuva kehitysoppi täyttää monia keskeisiä uskonnon määritelmiä, sillä se on maailmankatsomus, elämän tarkoituksen filosofia ja pyrkii selittämään kaiken alkuperää. Se kertoo, kuinka atomeista syntyy galakseja ja ihmisiä ilman ulkopuolista älyä. On siis melkoisen harhauttavaa väittää, että kehitysoppi on vain tieteellinen ja luomiskäsitys vain uskonnollinen. Jopa ateismin syvin olemus on uskonnollinen. Se täytyy hyväksyä uskonvaraisesti, sillä sitä on mahdotonta todistaa tieteellisesti. Tieteentuntija Isaac Asimov on sanonut: “Olen tunteenomaisesti ateisti. En pysty todistamaan, että Jumalaa ei ole olemassa...”  Laajasti ymmärrettynä uskonnottomuus on itse asiassa selkeää uskonnollisuutta. Uskonnon tunnusmerkkejähän ovat: yhteisö, etiikka, uskomukset, tunne, rituaalit ja kulttuuri.

Kylmähermoisten tiedemiesten kasvot alkavat punottaa, verenpaine nousee ja puhe pätkiintyy, kun tuodaan esille karuja tosiasioita: darvinismille perustuneet ennusteet ovat vuosien aikana yksi toisensa jälkeen romahtaneet, fossiiliaineisto ei täyttänyt Darwinin odotuksia, sikiön kehitys ei toista lajinkehitystä, keinotekoinen valinta ei ole luonnonvalintaa, homologia-argumentti ei ole vankalla pohjalla, DNA:n koodi ei ole universaali, ja teollisuusmelanismi on esimerkki huonosta tutkimuksesta (ML). Osapuolten välisissä keskusteluissa saatetaan mennä loukkauksiin, asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin eikä ymmärretä sitä, miten ansioitunut biokemian professori olla luomisuskoinen ja miten johtava tiedetoimittaja hylkää makroevoluution.

Herkkinä hetkinään epäilijä-materialisti pysähtyy miettimään luonnon monimuotoisuutta, uskova taas luomakunnan miljoonissa ihmeissä esille tulevaa älyllisyyttä. Noina hetkinä nuo vastakkaisen katsomuksen omaavat ovat lähempänä toisiaan kuin huomaavatkaan. Massamediassa tuodaan liian usein esille katsomusten eroja, pitäisi kyetä löytämään etenkin yhtäläisyyksiä. Loppupeleissä tieteilijä voikin olla uskova tai uskova parhaimpia tieteilijöitä.

Filosofi Platonin mukaan todellisuus voidaan ymmärtää järjen (logos) avulla. Tämän vuoksi todellisuus on myös järjestynyt järjen periaatteiden mukaisesti. Juutalais-kristillisessä kirjallisuudessa, kreikan kielen sanan logos on tulkittu tarkoittavan Jumalan luovaa ja ylläpitävää sanaa. Sanalla tarkoitetaan siis Jumalan sanaa tai Jumalan säätämää lakia. Sanan on myös tulkittu tarkoittavan Raamattua. Johanneksen evankeliumista kreikan kielen sana logos on ainakin osittain tulkittu Stoalaisen ja Herakleitoksen filosofian tavoin todellisuutta järjestävänä periaatteena. Tämä tuodaan ilmi Johanneksen evankeliumin alussa: "Alussa oli Sana (logos). Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala."  Myöhemmin samasta luvusta löytyy viittaus joulun ihmeeseen: Sana tuli lihaksi, ihmiseksi.


Genesiksen luomiskertomus on saatettu sanoiksi kyseisen kirjoitusjankohdan sanastoa ja tiettyä runomuotoa käyttäen. Oikein ymmärrettynä luvuissa puhutaan luomisen suurista linjoista ja kiintoisista yksityiskohdista. Nykyään käytämme hieman eri sanastoa, mutta totuus sanojen takana pysyy samana. Uuden Testamentin ihmiset tunsivat Vanhan Testamentin kielenkäytön, mutta viittasivat tekstikohtiin Pyhän Hengen johtamina. Alkuperäistä tekstiä ei siis tarvitse eikä saa muuttaa, mutta ymmärrämmekö tuon tekstin Pyhän Hengen valossa?

Aikakäsitys on usein ollut kiistakapula. Kuitenkin sekä tieteilijät että uskovat käyttävät samaa sanaa alku: on puhuttu esimerkiksi alkurajähdyksestä tai kuinka alussa Korkein Äly loi koko universumin. Uskon mukaan Jumala on toki voinut käyttää omia menetelmiään, jos Hän niin hyväksi katsoi, vaikkapa räjähdyksiä. Tieteilijät puhuvat kanta-äidistä, uskovat puhuvat paratiisin Eevasta - kysehän on siis samasta henkilöstä. Pyhän Pietarin laskuopissa tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta (2. Pt. 3:8). Miksi nykyihminen pyrkii liikaa mestaroimaan aikakäsitystä?

Tieteilijät myöntävät, että vedenpaisumuksia on ollut, sekä pienempiä että suurempia. Toki nämä ja muut luonnonkatastrofit ovat muokanneet maapalloa jossa asumme. Teollistuminen ja seurannut ilmastonmuutos ovat lyhyessä ajassa vaikuttaneet elämiseemme. Uuden Testamentin profetioista monet ovat jo toteutuneet maailmansotien ja saastumisen muodoissa.

Useimmiten evoluution sijasta olisi järkevämpää puhua sivilisaatiosta. Sana evoluutio voi tarkoittaa jotain niin pientä, että sillä tuskin on mitään merkitystä, tai jotain niin suurta, että se selittää koko universumin historian. Sivilisaatio tarkoittaa kulttuuria, jossa osataan kirjoittaa ja lukea. Varhaisin sivilisaatio eli korkeakulttuuri syntyi Etelä-Mesopotamiassa Sumerissa, nykyisessä Etelä-Irakissa noin 3500 eKr. Muutaman tuhannen vuoden ajalta voidaan siis todella tietää ja todistaa ainakin jotain ihmiskunnan historiasta, mutta miljoonista tai miljardeista vuosista puhuminen on liian helppo ratkaisu. Melkein minkä tahansa asian voi mytologisoida puhumalla älyttömän pitkistä ajanjaksoista. Voisihan joku vaikka väittää, että tällä paikalla, noin kaksi miljoonaa vuotta sitten apina heitti banaanin gorillan suuhun, mutta aika vaikeaa sitä olisi todistaa. :)       (AK)